Metsähallituksen luontopalvelujen tilastojen mukaan viime vuonna kansallispuistoissa käytiin yhteensä 3 167 800 kertaa. Uusia kansallispuistoja on perustettu 2000-luvulla, mutta se ei yksin selitä käyntitilastojen kasvukäyrää.
Retkeilyn ammattilainen näkee monia syitä alati kasvavalle suosiolle.
– Ensinnäkin retkeily on muodikasta. Lisäksi puhutaan paljon luonnon hyvistä terveysvaikutuksista, kuinka luonto auttaa rauhoittumaan, sanoo retkinikkari Joppe Ranta.
Ranta muistuttaa myös siitä, että kaikilla suomalaisilla on lyhyet juuret luontoon ja maaseudulle.
– Useimpien suomalaisten isät tai isoisät ovat maalta, että sieltä se luontosuhde tulee verenperintönä.
Retkeily muuttuu ja eriytyy
Kun harrastuksen pariin kertyy tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, alkaa erikoistuiminen. Näin on käynyt retkeilyllekin. Yksi porukka innostuu riippumattoyöpymisistä, toisille tärkeintä ovat itse tehdyt retkeilyvarusteet ja kolmas joukko virittelee risukeittimiä.
– En kyllä yhtään moiti näitä hurahtajia. Itse olen hurahtanut niin monta kertaa erilaisiin retkeilyjuttuihin, sanoo Joppe Ranta.
Retkeilijä nauttii luonnosta siihen jälkiä jättämättä. Roskat kerätään ja tulet tehdään vain luvallisille paikoille.
– Avotulen tekeminen ilman maanomistajan lupaa on kielletty, samoin oksien taittaminen puusta. Maahan pudonneita oksia saa käyttää, neuvoo Ranta.
Ennen varusteita ja välineitä yhdisti tarkoituksenmukaisuus.
– Kun lähdettiin metsään valittiin jotkut vaatteet, joilla metsässä pärjää. Samoin valittiin puukko, joka oli tarkoitukseen sopiva, ja jota osattiin käyttää, sanoo Ranta.
– Nyt ostetaan tiettyä merkkiä oleva puukko, koska joku on sanonut, että sellainen sen pitää olla. Mutta puukontaju on kadonnut, pahoittelee Ranta.
Retkellä lähellä
Tätä juttua varten käytiin retkellä Vantaalla Tikkurilan liepeillä olevassa metsässä.
– Ei tämä kansallispuisto ole, mutta väitän, että hyvä luontokokemus silti, sanoo Ranta.
Tällaiset pienet retket ovat kaikkien suomalaisten ulottuvilla, sillä aina jossakin on metsä, jonka reunaan pääsee julkisille kulkuneuvoilla. Luontoelämystä varten ei tarvitse matkustaa kauas syville saloille.
Vaikka Metsähallitus laskee kansallispuistokäyntejä, ei metsässä pistäytymisten määrää tiedä kukaan. Kirjanpitoa haittaisi sekin, ettei itse kukin määrittelee retken omalla tavallaan.
– Väärin ei voi retkeillä. Eihän museossakaan museon mies tule sanomaan, että väärin katsottu näyttely, sanoo Ranta.
– Retkeily on hieno laji, sanoo Ranta ja haukkaa risukeittimen liekeissä paahdettua, viikunahillolla siveltyä paahtoleipää.