Kamelin on melkein helpompi päästä läpi neulansilmästä kuin suden vaeltaa halki Suomen poronhoitoalueen. Poronhoitoalueelle menevä susi ei todennäköisesti pääse sieltä elävänä pois.
Luonto-liitto on alkanut kritisoida poronhoitoa siitä, että sudet ovat joutuneet väistymään Lapissa elinkeinon tieltä.
– Kun modernisoitunut poronhoito jättää porot laiduntamaan ilman valvontaa, on yksiselitteisesti väärin syrjäyttää alkuperäinen luonto oman maankäyttöpyrkimysten tieltä. Peräänkuulutamme vastuullisuutta, sanoo Luonto-liiton hallituksen ja susiryhmän jäsen Suvi Kolu.
Valtio maksaa poronomistajille petovahingoista
– Suurpedoista poronhoitoalueella on eniten karhuja.
– Ahma sen sijaan saa aikaan suurimmat porovahingot. Ahma on Suomessa harvinainen, mutta ahmoja on verrattain paljon Ylä-Lapissa.
– Ilvesvahingotkin ovat lisääntyneet viime vuosina. Niitä on nykyään enemmän kuin suden aiheuttamia vahinkoja.
– Susi aiheuttaa vähäiseen määräänsä nähden suurimmat porovahingot.
– Valtio maksaa suurpetojen aiheuttamista vahingoista korvaukset poronomistajille talousarvion rajoissa.
Sudelle on Luonto-liiton tulkinnan mukaan käytännössä nollatoleranssi poronhoitoalueella, koska yksikin susi voi käydä poronhoitajille kalliiksi.
Sudet käyvät myös valtion kukkaron päälle. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkijan Ilpo Kojolan laskujen mukaan yhdenkin susiparin eläminen poronhoitoalueella niin kauan, että se voisi tuottaa jälkikasvua vaeltamaan edemmäksi, voisi paliskunnasta riippuen maksaa valtiolle nykyisillä korjaussummilla jopa 350 000 euroa.
Nyt poronhoitoalueella ei elä yhtään susilaumaa. Kojolan mukaan Ylä-Kainuussa tavattiin tänä vuonna yksi susilauma, jolle saatiin poistolupa.
– Poronhoitoalue on sudella läpikäymätön raja-aita, Kolu sanoo.
Vaellus voi joskus onnistuakin
Susille olisi tärkeää päästä vaeltamaan poronhoitoalueen halki Venäjältä ja Suomen koillisosista Skandinaviaan, koska muuten kannat taantuvat geneettisen vaihtelun puutteen vuoksi. Edellisten 40 vuoden aikana Skandinaviaan on päässyt idästä Kojolan mukaan 35 sutta. Niistä viisi pääsi osaksi lisääntyviä laumoja.
Poronhoitoalueen suodatin siis päästää kyllä susia läpi, mutta äärimmäisen harvoin, Kojola sanoo. Skandinavian kanta näyttää kuitenkin Kojolan mukaan geneettisen elpymisen merkkejä.
Näin ollen Kojola tulkitsee Luonto-liiton kannanoton turhan jyrkäksi. Hänen mielestään vähäiset yhteydet eivät ole pelkästään Suomen susipolitiikan seurausta. Osa Suomesta siirtyneistä susista on kuollut Ruotsissa ja Norjassa. Jo pitkät etäisyydet vaikeuttavat susien pääsyä osaksi uusia populaatioita, Kojola sanoo.
Luonto-liiton mukaan ongelma ovat valtioiden läpipääsemättömät raja-aidat, porojen laidunkierron ja eläinten vapaan liikkumisen puutteellisuus sekä poronhoidon koventuneet maankäyttövaatimukset.
Kuhmon tai Sotkamon tietämiltä poronhoitoalueelle vaeltava nuori susi saapuu kuin ilmaiseen noutopöytään. Sudet jäävät paikoilleen ja alkavat elää poroilla, jotka ovat niille erittäin helppo saalis. Monesti ne odottelevat kumppania hyvien ruoka-apajien äärellä. Seuraus on, että sudet tapetaan.
Luonto-liitto vaatii poronhoitoalueen etelärajan nostamista pohjoisemmaksi, jotta susille jää esimerkiksi Kainuuseen nykyistä enemmän elintilaa.
Ahmaa ei ainakaan vielä kaadeta
Sodankyläläisessä Lapin paliskunnassa poronhoitajat saattavat löytää porojaan sekä susien että ahmojen raatelemina. Toistaiseksi talvi on näyttänyt petovahinkojen suhteen hyvältä, kertoo paliskunnan poroisäntä Harri Hirvasvuopio. Hänen mukaansa susilauma ehtii tehdä paljon vahinkoa ennen kuin se saadaan poistettua. Hän on kuitenkin tyytyväinen susien kaatomahdollisuuksiin, mutta hänen mielestään myös ahmoista “pahimmat yksilöt” pitäisi voida kaataa.
Ahma on ollut Suomessa kokonaan rauhoitettu 1980-luvulta lähtien. Kojola toteaa, että olisi iso poliittinen muutos, jos sen tappaminen sallittaisiin.
– Siihenkin suuntaan tosin näkyy poliittista painostusta, Kojola sanoo.
Sekä ahma että susi on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi.