Ilveksellä kulkee jalkapallossa, jääkiekossa ja luonnossa – valtaisa kasvu
Ilveskanta on yli kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä.All Over Press
Julkaistu 06.04.2025 10:10
MTV UUTISET – STT
Nykyään tupsukorvia on noin 2 300. Ilveksen bongaaminen luonnosta on kuitenkin yhä haastavaa.
Ilves taistelee jääkiekossa ensimmäisestä Suomen mestaruudesta 40 vuoteen ja jalkapallokausikin alkoi näyttävällä voitolla HJK:sta.
Mutta kenties suurin menestystarina viimeisinä vuosina on ollut luonnon omalla ilveksellä.
Ilveskanta on yli kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä, ja eläinlaji luokitellaan nykyään elinvoimaiseksi Suomessa.
Luonnonvarakeskuksen tutkijan Annika Herreron mukaan suotuisaan kehitykseen on useita eri syitä.
– Ilves suojeltiin 1960-luvulla. Kannan levittäytyminen oli alkuun hidasta, mutta ilves on kuitenkin tehokas lisääntyjä, Herrero kertoo.
Kannan kasvuun vaikuttaa myös ravinnon runsas määrä.
Ilveksen suosimia saaliita ovat jäniseläimet ja pienet hirvieläimet, kuten valkohäntäpeurat ja metsäkauriit. Nykyään ilveksiä elää Suomessa noin 2 300 yksilöä.
Ilveksiä esiintyy koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisen poronhoitoaluetta ja Pohjanmaan pelto- ja suoalueita. Uusimaa, Varsinais-Suomi, Häme ja Etelä-Savo ovat Herreron mukaan alueita, joilla niitä on keskimääräistä tiheämmin.
Määrän kasvusta huolimatta ilveksiä ei helposti pääse näkemään, sillä ilves on hämärä- ja yöaktiivinen, yksineläjä ja ihmisarka. Ilveshavaintoja voi kuitenkin tehdä tassunjälkien perusteella.
Karhuja eniten idässä, susia lännessä
Ilveksen lisäksi Suomessa elelee kolme muutakin suurpetoa: karhu, susi ja ahma.
Karhu luokitellaan silmälläpidettäväksi lajiksi, ja kannan koko on reilut 2 100 yksilöä. Karhuja on eniten Itä-Suomessa, itärajan tuntumassa.
Karhu on eläinlajina Annika Herreron mukaan hidas levittäytyjä.
– Tähän vaikuttaa se, että karhuilla naaraspennut jäävät lähelle emon elinpiiriä. Tämä on nisäkkäillä varsin yleistä. Pentu tuntee aluetta, jolla on syntynyt, ja naaraiden kannattaa jakaa elinpiiriään nimenomaan sukulaisten kanssa. Urospennut lähtevät kauemmas, Herrero kuvaa.
Ahma ja susi luokitellaan puolestaan molemmat erittäin uhanalaisiksi lajeiksi. Ahmoja on Suomessa arviolta 400 ja susia noin 300. Susikannan kasvu on osunut Lounais-Suomeen, mikä on paikoin tuonut sudet häiritsevän lähelle ihmisasutusta ja lammastiloja.
– Susikannan määrän kasvu johtuu hirvieläinten määrän kasvusta alueella. Erityisesti valkohäntäpeura on susien saaliseläin Lounais-Suomessa.
Susien määrää voitaisiin Herreron mukaan todennäköisesti rajoittaa valkohäntäpeurojen määrää vähentämällä.
Metsästyslakia ollaan uudistamassa
Suurpedot ovat lähtökohtaisesti suojeltuja lajeja, joiden metsästämiseen tulee aina olla poikkeuslupa.
Eduskunnan käsittelyyn on tulossa metsästyslain muutos, jolla sallittaisiin suurpetojen kannanhoidollinen metsästys. Näille metsästysluville maa- ja metsätalousministeriö asettaa kiintiön, jonka perusteella Suomen riistakeskus jakaa luvat alueellisesti.
Hallituksen esitys asiasta annettiin aiemmin tällä viikolla. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) mukaan muutoksilla tavoitellaan tasapainoisempaa suurpetopolitiikkaa.
Herreron mukaan lakia säädettäessä tulisi ottaa huomioon lajien uhanalaisuus ja geneettinen pohja.
Poikkeuslupa voi myös olla vahinkoperusteinen. Näitä lupia voi hakea riistakeskukselta, jos suurpeto uhkaa tai aiheuttaa vahinkoja ihmiselle tai omaisuudelle.
Luonnonvarakeskus tarjoaa kanta-arvioita ja tutkittua tietoa lupapäätösten tueksi, ja keskuksen riistaekologian ryhmä antaa myös lausuntoja metsästyskiintiöistä.
– Vahinkoperusteisia lupia riistakeskus antaa kuitenkin ilman lausuntoja. Ilveksen osalta lupia annetaan etenkin poronhoitoalueille, ja suden osalta niitä on saatu esimerkiksi lammastiloille, Herrero kertoo.
Herrero oli haastatteluhetkellä matkalla pannoittamaan ilvestä, joka oli jäänyt supikoiralle tarkoitettuun loukkuun Päijät-Hämeen Hollolassa. Pannan avulla ilveksen liikkeitä voi seurata noin vuoden ajan.
Suurpetojen ihmisarkuus halutaan säilyttää
Metsästyslain uudistuksen taustalla on viitteitä suurpetojen rohkaistumisesta lähemmäksi ihmisiä, kerrotaan maa- ja metsätalousministeriöstä.
– Meillä on tilanne, jossa kannanhoidollista metsästystä ei ole pystytty tekemään. Pikkuhiljaa alkaa olla viitteitä siitä, että suurpetojen ihmisarkuus heikkenee. Se taas, että niiden ihmisarkuus pystytään säilyttämään, on keskeinen asia myös suurpetojen suojelun näkökulmasta, kertoo erityisavustaja Sonja Falk.
Hänen mukaansa lähtökohtana lakiuudistuksessa on se, että suurpetojen aiheuttamia vahinkoja täytyy pystyä ennaltaehkäisemään.
Esityksen mukaan maa- ja metsätalousministeriö saisi asettaa tavoitteet suurpetojen kannanhoidolliselle metsästykselle lajikohtaisesti ja kannanhoitoalueittain. Lisäksi ministeriö voisi täsmentää asetuksella kunkin lajin vähimmäismäärän ja nykyistä tarkemmat karhu-, susi- ja ilveskannan kannanhoitoalueet.
Asiaan liittyvistä intresseistä ja lain merkityksestä kertoo lausuntojen määrä.
– Lausuntoja on tullut poikkeuksellisen paljon, kaikkiaan 260, kun tyypillinen määrä olisi noin kolmisenkymmentä, Falk toteaa.
Falkin mukaan valtaosassa kannatetaan kannanhoidollista metsästystä. Taustalla vaikuttanee halu harventaa Lounais-Suomen susikantaa sekä hillitä itäisen Suomen karhukannan voimakasta kasvua.
Kannanhoitosuunnitelma uusitaan jo tänä keväänä karhun osalta, syksyllä on suden vuoro ja ilveksen suunnitelma valmistuu alkuvuodesta 2026.
– Suunnitelman tieteellinen pohja tulee Luonnonvarakeskukselta. Suden osalta tehdään myös riskitason valinta, joka on poliittinen päätös.
Riskitasolla viitataan lajin häviämisriskiin. Suurpedoista tehdään kanta-arvioita vuosittain, mikä mahdollistaa nopean reagoinnin, jos kanta lähtee liialliseen laskuun.
