Kuinka raveja tulisi kuvata? Minkälaisia raviohjelmia pitäisi tehdä? Pitäisikö sekä kuvauksessa että tuotannossa fokus olla jo olemassa olevissa harrastajissa vai tulisiko liehitellä uusia ihmisiä lajin äärelle? Voisiko samalla miellyttää molempia kohderyhmiä?
Ikuisuuskysymyksiä, joiden äärellä hääritään jälleen, kun ravien kuvaus- ja sisällöntuotanto on kilpailutuksen alla. Ensin mainittua on hoitanut viime vuodet Streamteam Nordic Oy ja jälkimmäistä Yellow Film & TV.
Iso osa raviurheilun suurkuluttajista tahtoo, että lähdöt kuvataan yhdellä kameralla, sillä niin kutsutulla yläkameralla. Lähikuvia ei oteta, vaan koko parijono pysyy ruudulla, jolloin kaikki kiriin lähdöt ja laukat näkyvät. Kellotukset onnistuvat miltä paalulta hyvänsä. Tätä vanhoilliseksikin parjattua koulukuntaa kavahtavat sanovat, että ravilähtö näin kuvattuna on kuin muurahaisten marssia kohti kekoa katselisi.
Kuulun itsekin ”yläkamerakerhoon”, mutta en ole asian suhteen ehdoton. On tunnustettava, että kautta lajikenttien urheilulähetyksien visuaalisuus kehittyy rivakalla tahdilla. On nopeita kuvakulman muutoksia, lähikuvia hikeä valuvista ja onnistumisen autuutta tai epäonnistumisen katkeruutta huokuvista urheilijoista, kamerajuoksutuksia, grafiikkaa ja dramaattista musiikkia. Tämän rinnalla ravilähdön katsominen voi olla lajiin vihkiytymättömän silmin pitkäveteistä nähtävää. Nykykatsojat vaativat toimintaa ja säpinää. Heidät on totutettu siihen.
Lisäksi raveissa ei nykyään hyödynnetä täydellä teholla sitä elementtiä, joka tekee lajistamme ainutlaatuisen. Hevosen ylväys ja uljaus ei välttämättä välity yläkameran kuvista.
Kuinka se lähtö tulisi sitten kuvata? Pääosin yläkameralla, mutta osaavan ohjaajan avulla myös lähikuvaa voi lähdön aikana ottaa ja kuvakulmia vaihtaa. Ajoituksen suhteen tulee vain olla tarkkana, ettei dramaattinen laukka tai räjähtävä spurtti jää sen vuoksi näyttämättä.
* * *
Markkinoille ilmestyy kiihtyvällä tahdilla uusia aparaatteja, jotka mullistavat katsojakokemuksen. GoPro- ja 360-kameroilla katsoja pääsee ratojen ja kilpakenttien polttopisteeseen. Kameralla varustetut dronet leijuvat estradien yllä ja välittävät niin tarkkaa kuvaa, ettei urheilijoiden mahdollinen hilseongelmakaan jää havaitsematta. Raveissakin käytetyt kenttämikrofonit tuovat tapahtuman äänimaailman ärähdyksineen ja murahduksineen kotikatsomoihin. Tapahtuma vyöryy ihmisten olohuoneisiin.
Aletaan olla jo lähempänä aktiivisuutta kuin passiivisuutta. Sohvaperunat painuvat pian historiaan ja tilalle nousee osallistuva katsoja, joka voi vastaanottimellaan valita, millä tavalla ja mistä kuvavinkkelistä urheilutapahtumansa nauttii. Virtuaalitodellisuus ja 3D-tekniikka tekevät tuloaan. Kohta eivät hevosetkaan ravaa kotimaassa enää pelkästään radalla.
Ensi kaudella jääkiekon Liigan televisioinnista vastaa teleoperaattori Telia. Tämä avaa tapahtumiin tuoreen näkökulman.
Telia tiedotti, että jatkossa he ”tulevat tarjoamaan sekä halleissa että eri päätelaitteiden välityksellä otteluita seuraaville aivan uusia palveluita”. Maaleista saattaa tulla välittömästi asiakkaille klippi puhelimeen, jonka hän voi jakaa eteenpäin kanssakannattajille tai kateellisille vierasjoukkueen faneille.
Mahdollisuudet ovat suuret. Kuluttajaa kuunnellaan entistä herkemmin. Telia tekee yhteistyötä suositun jääkiekkoaiheisen foorumin Jatkoaika.comin kanssa. Kuluttajat saavat itse ideoida, mitä elementtejä he lähetykseen halajavat.
* * *
Kun ravilähetykset siirtyivät vuoden 2015 alussa MTV:lle, kanava lanseerasi uuden ohjelmaformaatin. Konseptin nimi oli Ravikunkku. Reseptin perusraaka-aineita olivat viihteellisyys, leikkimielinen kisailu ja visailu sekä julkisuudesta tunnetut henkilöt, joiden side raviurheiluun oli löyhä tai sitä ei ollut ensinnäkään.
Idea ei ollut yksin Yellow Film & TV:n. Formaattiin päädyttiin yhteistuumin MTV:n, Fintoton ja Yellow Film & TV:n kolmikantana. Lajia päätettiin tuoda uusille katsojille tykö viihteen keinoin. Jalo johtoajatus oli, että vanhat katsojat pysyvät taajuuksilla ja lisäksi mielenkiinto herää raveja aiemmin ylenkatsoneessa yleisössäkin, kun asialle annetaan tunnistettavat kasvot. Mikä olisikaan ollut tälle hankkeelle parempi laukaisualusta kuin MTV.
Raviharrastajien piirissä vastaanotto oli kuitenkin hämmentynyt. Viihde vei aikaa itse lähdöiltä, mikä kirvoitti kitkeriä kommentteja. Samaan aikaan uusi yleisö ei kääntynyt kanavalle toivotulla ahkeruudella.
Kolmikanta osoitti ketteryytensä reagoimalla tilanteeseen. Katsojatutkimuksen tukemana alettiin ottaa askelia taaksepäin. Nykyinen Lauantairavit -lähetys on perusasioiden parissa: lähdöt näytetään pätkimättä ja väliin pyöritetään inserttejä alan ammattilaisten talleilta ja tiluksilta. Katsojamäärät ovatkin kohonneet, kun Ravikunkusta siirryttiin Lauantairaveihin.
Onhan se niin, että jos ihminen ei jaksa katsoa keskimäärin kolme minuuttia kestävää ravilähtöä, hänestä ei lajin harrastajaa tule, vaikka viihdettä käytettäisiinkin vipuvartena.
Ravilähetyksien osalta avainkysymys on se, miten sitten saadaan houkuteltua uudet ihmiset katsomaan se kolme minuuttia kestävä ravilähtö? Ja jatkokysymyksenä: Miten sen kolmen minuutin aikana saadaan parhaiten välitettyä kuvan ja äänen keinoin ravilähdön tapahtumat, jännitys ja draama katsojille?