Mainos

Räpläätkö älypuhelintasi jatkuvasti? Asiantuntija: Et ole läsnä itsessäsi

Älypuhelin vie helposti huomiomme silloinkin, kun käsillä olisi jotakin tärkeämpää. – Jos puhelin on kädessä koko ajan, huomio kiinnittyy puhelimeen, joka on itsen ulkopuolella. Silloin ihminen ei ole läsnä itsessään, kertoo kommunikaatiokouluttaja ja yksilövalmentaja Sanna Wikström.

Koska viimeksi olit päivän päivittämättä Facebook statustasi? Entä puhelimesi: pääseekö sillä nettiin? Tarjoaako älypuhelin sinulle jatkuvasti mahdollisuuksia lukea, päivittää, tykätä ja jakaa? Informaatioähkyn keskellä on syytä pohtia, millaista todellinen, läsnä oleva kommunikointi on.

SannaWikströmin mukaan ihmisten välinen kommunikaatio ei pohjimmiltaan ole vain sanoihin reagointia. Jokaisen on syytä pohtia, missä haluaa olla läsnä ja mihin kiinnittää huomiotaan.

– Jos puhelin on kädessä koko ajan, huomio kiinnittyy puhelimeen, joka on itsen ulkopuolella. Silloin ihminen ei ole läsnä itsessään. Ei oikein tiedetä, miltä tuntuu, eikä osata kertoa, mikä oma olotila on. Vähän ahdistaa, muttei tiedetä, mistä se johtuu, Wikström kuvaa.

– Ihmiset eivät saa enää kontaktia itseensä. Itsetuntemus on yhteyttä itseen: sitä, että pystyy kuulostelemaan, että nyt menen tässä, nyt täytyy himmailla tai nyt tarvitsen iloa elämääni.

Wikström on kommunikaatiokouluttaja ja yksilövalmentaja. Koulutukseltaan hän on suomen kielen filosofian maisteri sekä intuitiivinen energiahoitaja.

Kuinka moni jaksaa vain istua?

Tutkimuksen mukaan nykyihminen pystyy keskittymään yhteen asiaan vain noin viisi minuuttia, kiitos infoähkyn, Facebookin ja muiden huomiotamme jatkuvasti mankuvien medioiden. Wikström tunnistaa ilmiön.

– Katso raitiovaunussa, kuinka moni jaksaa vain istua ja katsoa ikkunasta ulos. Aika harva, hän sanoo.

Totta: työmatkalla puhelimet otetaan taskuista jo ennen kuin takamus on ehtinyt penkille. Miksemme enää osaa "vain olla"?

Moni uskoo, että tekemättömyys ja "pelkkä istuskelu" ovat ajantuhlausta. Koko ajan pitäisi olla tehokas ja ajan hermolla. Hetkeäkään ei saa ohittaa – mitä, jos Facebookiin tuli juuri NYT jännittävä postaus?

Wikströmin mukaan tekemättömyyden pitäminen ajan tuhlaamisena kertoo siitä, ettei ihminen kunnioita yhteyttä omaan itseen tai läsnäoloa itsessä.

– Voidaan puhua omasta ytimestä tai keskiöstä. Siitä, että tunnistaa olevansa itsessään, ei itsen ulkopuolella. Kun puhelin on kädessä, olet itsesi ulkopuolella. Saati sitten, kun kaksi ihmistä kohtaa ja yksi näprää puhelinta. Mikä tunne toiselle tulee siitä, että ihminen on läsnä puhelimelleen, ei itselleen ja toiselle?

Kommunikaatio tulee latinan sanasta commūnicāre, joka tarkoittaa jakamista. Ja ei, nyt ei puhuta Facebookin jaa-nappulasta.

Wikström muistuttaa, että kommunikointi on yhteyttä toiseen ihmiseen, ei pelkkää sanojen välittämistä.

– Kommunikointi on usein sitä, että hoidetaan asiat. Uskomme, että töissä tai palaverissa meidän kuuluu vain hoitaa asiat. Fakta on kuitenkin se, että näissä tilanteissa tapahtuu paljon muitakin asioita kuin tiedon vaihtoa, Wikström sanoo.

– Jos puhutaan energiasta, niin saatat tulla palaveriin tai tilaan ja todeta, että täällä on tosi outo fiilis. Et osaa selittää sitä, mutta tiedät, että täällä on tapahtunut jotain. Tiedostamme sen tai emme, meillä on tosi paljon kykyjä aistia toista ihmistä. Jos jollain on vaikka paha mieli, se tuntuu koko tilassa, ja muut alkavat kompensoida ja paikkailla tilannetta.

Look!

Tutkimuksen mukaan älypuhelinten käyttäjät kokevat julkisenkin tilan yksityiseksi helpommin kuin "perinteisten" puhelinten käyttäjät. Älypuhelimen näprääminen antaa käyttäjälleen mielikuvan henkilökohtaisesta kuplasta, joka ei poksahda julkisellakaan paikalla. Älypuhelinten käyttäjät käyvät helpommin henkilökohtaisia keskusteluja ihmisten ilmoilla, eivätkä he koe syyllisyyttä kovaäänisistä keskusteluistaan.

Autolla kruisaileminen kännykkä korvalla on jo kielletty, mutta entäs tekstailu kävellessä? Oletko koskaan meinannut hortoilla auton alle, koska WhatsApp vain on liian mielenkiintoinen? Vuonna 2011 Japanissa 18 ihmistä putosi junaraiteelle, koska ei katsonut eteensä. Poissaolevan kävelemisen kieltämistä ovat harkinneet jenkkilässä ainakin Arkansas, Illinois, Utah, New York ja Nevada. New York Cityssä suojateissä lukee "LOOK!" – katso muuallekin kuin puhelimesi näyttöön!

Wikströmin mukaan on vaikeaa sanoa, miten tiedon ja viihdykkeiden runsaus vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen ja tapaan ajatella asioista.

– Emme ehkä vielä näe sitä muutosta, joka tapahtuu isommalla kentällä tai yksittäiselle ihmiselle, kun ollaan koko ajan suuntautuneina itsestä ulospäin. Ei ole tylsyyden hetkeä. Esimerkiksi luovuus syntyy tylsyydestä, ihmisellä pitää olla tylsää, Wikström pohtii.

– Sanotaan, että nykylapsilla ei ole ikinä tylsää, kun heillä on iPadit ja muut laitteet. Harva lapsi tulee enää sanomaan, että äiti, mulla on tylsää, ei ole mitään tekemistä. Aina voi kaivaa esiin tietokonepelin tai aina tulee Pikku Kakkonen, koska se on saatavilla. Kaikki on saatavilla.

Kommunikaatio laitteen kanssa ei tyydytä

Wikströmin mukaan älypuhelinten ja Wi-Fi-verkkojen runsaudenpulaa voi verrata äkilliseen rikastumiseen: rahaa on vaikka muille jakaa, mutta setelit eivät lopulta täytä henkistä aukkoa.

– Ihmisen henkisiä tarpeita tyydytetään esimerkiksi kommunikoimalla toisten kanssa. Se, mitä kommunikaatiosta saa, on niin paljon enemmän kuin se, mitä jostain laitteesta saa.

Wikströmin mukaan ihminen on onnellinen silloin, kun hän on läsnä itselleen ja toisille. Onnea tuottaa se, että saa olla yhteydessä toisten ihmisten kanssa – ei suinkaan iPadin kanssa.

– Yhdessä tekeminen ja oleminen luovat tietynlaista rauhan tunnetta. Ne ovat aistimista ja kokemista. Mitä muuta elämä oikeastaan on? Me haluamme aistia ja kokea asioita. Jos mennään tosi syvälle, tullaan lopulta tähän: vaikka on kuinka paljon kaikkea, ihminen ei ole onnellinen, ellei löydä rauhaa itsestään, Wikström pohtii.

Miten löytää rauhan sitten löytää? Ainoa tapa on uskaltaa katsoa itseään ja antaa itselle aikaa.

– Telkkari ja kaikki viihdykkeet, monesti myös alkoholi, ovat sellaisia välineitä, joiden ansiosta ei tarvitse kohdata tunteitaan. Ei tarvitse katsoa, mitä itsen sisällä on, ei tarvitse katsoa, miksi reagoi tietyllä tavalla asioihin tai mitä se reaktio tarkoittaa. Tosi paljon on kyse uskalluksesta.

Moni kiertää kehää

Wikströmin mukaan moni kiertää kehää oman itsensä ympärillä. Mitä enemmän huomion saa poispäin itsestään, sitä kauempana minuudestaan pysyy. Itsessään kannattaisi kuitenkin olla läsnä.

– Ihminen, joka on läsnä itsessään, tuntee itsensä hyvin. Kun tulee konflikti, hän tajuaa, ettei tilanne ole toisen vika. Hän ei usko, että toinen on jotenkin julma tai tekee väärin. Itsensä tunteva ihminen ajattelee, mitä minussa tapahtui, kun reagoin tällä tavalla? Hän lähtee purkamaan asiaa sitä kautta ja esittää enemmän kysymyksiä itselleen sen sijaan, että esittäisi syyttelyjä ulospäin.

Jos ei halua tutkia itseään ja katsoa itseään, onko elämä valheellista? Wikström ei ota kantaa siihen, onko piilossa eletty elämä oikein vai väärin. Hän uskoo, että jotkut saattavat selvitä elämästään niin, ettei heidän tarvitse kertaakaan pysähtyä katsomaan itseään ja kysymään itseltään kysymyksiä.

Useimmat kuitenkin joutuvat kokemaan esimerkiksi irtisanomisen yhteydessä pysähdyksen, jossa ihminen pakotetaan esittämään kysymyksiä omalle itselle.

– Jokainen uskaltaa katsoa itseään juuri sen verran kuin uskaltaa. Katsomattomuus kuitenkin aiheuttaa kärsimystä. Ennen kaikkea itselle.

Lisätietoa: sannawikstrom.fi


Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi


Lue myös:

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.