Jos hyvä palaute parantaa itseluottamustasi, mieti uudelleen: "Tämä logiikka on vain olemassa ihmisen mielessä" | MTV Uutiset
Jos hyvä palaute parantaa itseluottamustasi, mieti uudelleen: "Tämä logiikka on vain olemassa ihmisen mielessä"
Kotin Dmitrii COLOURBOX
Julkaistu 14.05.2017 12:56
Maria Aarnio
lifestyle@mtv.fi
Jokainen lasten seurassa aikaa viettänyt aikuinen on nähnyt, miten lapsilla on käytössään rajaton itseluottamus. Kun ihminen kasvaa, jotakin kuitenkin tapahtuu. – Ihmiset ulkoistavat sisäistä hyvinvointiaan kaikenlaisiin asioihin, kuten säähän, Niko Leppänen kuvaa.
– Maailmassa on miljoonia ihmisiä, joilla on rajaton itseluottamus, mutta pääsääntöisesti he ovat alle viisivuotiaita.
Niko Leppäsen sanoissa on järkeä. Jokainen lasten seurassa aikaa viettänyt aikuinen on nähnyt, miten lapsilla on käytössään rajaton itseluottamus. Leppänen uskoo, että itseluottamus on tila, johon lapsi syntyy.
– Kun lapsi opettelee uutta taitoa, kuten kävelemään, opettelu on jatkuvaa epäonnistumista. Lapsi oppii asioita epäonnistumalla ja löytämällä tapoja, joilla asioita ei voi tehdä. Kun lapsi ottaa askeleen ja pyllähtää, hän ei kuitenkaan sano ”okei, tämä ei ollut minua varten, kyllähän kävely näytti ihan siistiltä, mutta ei tämä ole minun juttuni eikä minusta ole tähän”. Lapsi jatkaa, ja jatkaa, koska hänellä on luontainen itseluottamus. Jokin, mikä puskee eteenpäin.
Nykyisin mentaalivalmentajana, tietokirjailijana ja yrittäjänä toimiva Leppänen kirjoitti yhdessä veljensä, tietokirjailija Makke Leppäsen kanssa teoksen Itseluottamus. Kestomenestys mielessä. Teos pyrkii selvittämään, mistä itseluottamus syntyy, mitkä tekijät siihen vaikuttavat ja miten sitä kehitetään.
Mentaalivalmentajana, tietokirjailijana ja yrittäjänä toimiva Niko Leppänen
"En lapsen mielessäni ajatellut, että olen jotenkin huonompi"
Kun Leppänen itse oli pieni, hän asui rivitalossa. Naapurin vanhemmat pojat pelasivat pihassa lätkää; joukossa oli yksi, josta tulevaisuudessa kuoriutuisi tuleva NHL-pelaaja.
Leppänen, tuolloin noin nelivuotias, meni rohkeasti oman mailansa kanssa mukaan isompien peleihin.
– En lapsen mielessäni ajatellut, että olen jotenkin huonompi, tai etten voisi mennä ja pelata. Olla siellä yhdenvertaisena.
Tärkeää on erottaa toisistaan kapasiteetti ja itseluottamus. Kapasiteetti sisältää taidot, sen, miten hyvin ihminen osaa asian. Itseluottamus on tapa toimia: lapsi tekee aina parhaansa, satakymmenenprosenttisesti.
– Taidot eivät välttämättä ole korkeat, koska takana ei ole vuosien harjoittelua, mutta kun lapsi lähtee vaikkapa juoksemaan, hän juoksee aina maksimikapasiteettinsa mukaan. Ulkoisista olosuhteista riippumaton itseluottamus on tässä selittävä tekijä, Leppänen kuvaa.
Pavel Talashov COLOURBOX
Kun ihminen kasvaa, jotakin kuitenkin tapahtuu. Ennen rajaton itseluottamus kutistuu kutistumistaan, kunnes jäljellä on epävarma teini – tai aikuinen. Syy on Leppäsen mukaan yksinkertainen: opimme ulkoistamaan itseluottamuksen.
– Omaksumme ajatusmallit ja uskomukset, joita yhteisössämme ylläpidetään. Opimme yhdistämään itseluottamuksen mielessämme taitoihin. Jos koemme, ettemme ole yhtä hyviä kuin vaikka naapurin kaveri, ajattelemme, että emme onnistu. Alamme epäillä itseämme, vertailla taitojamme ja kykyjämme muihin, ja sen perusteella vedämme johtopäätöksiä, Leppänen kuvaa.
Tosiasiassa se, että ihminen on huonompi kuin naapurin Pekka tai Pirjo, ei oikeastaan merkitse mitään. Mielessään ihminen kuitenkin on luonut yhteyden sen välille, mihin hän pystyy ja kuinka hyvä hän on. Kapasiteetti ja itseluottamus menevät sekaisin.
"Oregonin ylipistossa tehdyssä mielenkiintoisessa tutkimuksessa haastateltiin ala-asteikäisiä, joilta kysyttiin, osaavatko he omasta mielestään tanssia, laulaa, piirtää tai kertoa tarinoita. Kaikki vastasivat jokaiseen kohtaan ”kyllä”. Viitisentoista vuotta myöhemmin samoilta henkilöiltä kysyttiin sama kysymys uudelleen, kun he olivat ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelijoita.
Yksikään ei vastannut osaavansa kaikkia."
– Lainaus teoksesta Itseluottamus. Kestomenestys mielessä (Viisas Elämä 2017)
"Tämä logiikka on vain olemassa ihmisen omassa mielessä"
Sillä, että saa kehuja ulkonäöstään, toiminnastaan tai teoistaan, ei siis ole väliä. Tai on. Jos ihminen mieltää kehut tärkeiksi, ne myös ovat tärkeitä.
– Jos ihminen ajattelee, että hänen itseluottamuksensa, itsetuntonsa, ihmisarvonsa ja sisäinen hyvinvointinsa riippuvat ulkoisista tekijöistä, silloinhan nämä asiat muuttuvat ulkoisten tekijöiden mukaan. Kun hän saa positiivista palautetta, hän kokee, että itseluottamus kasvaa. Kun tulee negatiivista palautetta, itseluottamus häviää, Leppänen sanoo.
– Haluaisin tuoda näkyväksi sen, että tämä logiikka on vain olemassa ihmisen omassa mielessä, ja ihminen itse on luonut sen. Toki voi ajatella, että ”no, mutta kaikkihan ajattelevat näin”, mutta se, että kaikki ajattelevat näin, ei tarkoita, että jokin toimii näin, Leppänen kuvaa.
Hän antaa esimerkin: joskus ihmiset ajattelivat, että maapallo on litteä, ja sen reunan yli voi pudota. Maapallo ei kuitenkaan ole koskaan ollut litteä, vaikka kaikki muka mielessään tiesivät, että näin on.
– Tässä on sama juttu. Vaikka kaikki ajattelisivat asiaa, silti tämä asia on olemassa vain ihmisten omissa mielissä. Jokainen luo oman logiikkansa.
Kun ihminen ulkoistaa itseluottamuksensa, hän itse luo, kenties muita matkimalla, logiikan ja säännöt sille, milloin itseluottamus kasvaa ja milloin ei. Sitten hän kokee luomuksensa totena.
Systeemi alkaa toteuttaa itseään.
"Elämä ei ole hirveän vapaata"
Leppänen uskoo, että itseluottamus ja itsetunto tulevat sisältä, ja että ne ovat ihmiselle luontaisia perusolotiloja. Jos siis emme ulkoistaisi itseluottamusta ja itsetuntoa muiden käsiin, voisimme tuntea niitä helpommin.
Copyright: Eugene Sergeev COLOURBOX
– Kun luomme yhteyksiä ja logiikoita, teemme niistä riippuvaisia erilaisista asioista, koemme niitä vain ajoittain. Laitamme itsemme tavallaan oravanpyörään, jossa meidän pitää koko ajan hallita ulkoisia olosuhteita. Pyrimme jahtaamaan asioita, joiden ajattelemme tuovan meille lisää itseluottamusta. Samalla koitamme vältellä toisia asioita. Elämä ei ole hirveän vapaata.
Jos ihminen sen sijaan uskoisi, että itseluottamus on hänessä luontaisesti olemassa, tunnetilat saisivat tulla ja mennä spontaanisti. Toki silloinkin tulisi hetkiä, joina usko itseen tuntuisi olevan maissa.
– Se, mikä määrittää, milloin koemme itseluottamusta ja milloin emme, on itseasiassa vain oman mielentilan vaihteluita, Leppänen kertoo.
Tavallaan ihminen ei siis ole olosuhteiden uhri, vaan mielensä uhri?
– ”Mielen uhreista” en välttämättä puhuisi, vaan mielentila vaihtelee, kokemus vaihtelee, ja kaikki on normaalia. On ihan ookoo, että välillä tuntuu siltä, että maailma näyttää murheelliselta ja synkältä, ja mielentila on matala. Se on ihan normaalia, niin kauan, kuin syytä ei lähdetä ulkoistamaan.
"Olemme auttamattomissa, koska kukaan meistä ei voi hallita säätä"
Jos apean mielentilansa ulkoistaa, ihminen alkaa uskoa, ettei voi voida hyvin, ennen kuin ulkoinen asia X muuttuu toisenlaiseksi.
– Ihmiset ulkoistavat sisäistä hyvinvointiaan kaikenlaisiin asioihin, kuten säähän. Että nyt ollaan mieli maassa, kun on pilvinen ja sateinen sää. Silloin teemme itsestämme automaattisesti uhreja, koska ajattelemme, että jos on huono sää, päivä on huono. Olemme auttamattomissa, koska kukaan meistä ei voi hallita säätä, Leppänen selittää.
Vaikka otsikoissa pelotellaan sateella ja onnitellaan auringossa, huonoksi parjattu sää ei oikeasti ole ”huonoa” – se on vain säätä.
COLOURBOX
– Jokainen tajuaa, että olemme kyllä olleet iloisia onnellisia ja hyvällä tuulella joskus, kun on pilvistä ja vettä sataa. Ja toisaalta ihminen voi olla hyvin murheellinen, vaikka ulkona olisi 25 astetta, ja paistaisi aurinko. Eli säällä ei ole mitään oikeaa vaikutusta.
Leppänen kehottaisikin jokaista miettimään omaa elämäänsä ja sitä, missä asioissa on ulkoistanut itseluottamustaan erilaisiin asioihin.
– Voi miettiä esimerkiksi ”missä asioissa ajattelen, että sitten, kun saavutan tämän tai teen tätä, niin itseluottamukseni kasvaa”? Meillä jokaisella on kaikenlaisia asioita, joihin ulkoistamme sitä, Leppänen uskoo.
– Toivon, että ihminen tulisi vähän uteliaaksi siitä, että missä itse tulee luotua yhteyksiä ulkoisten olosuhteiden ja tekijöiden ja omien sisäisten olotilojen välille. Vähän voisi tulla uteliaaksi siitä, ja antaa sitten arjen ja elämän näyttää ja paljastaa näitä tilanteita.
