Sarasteen kolumni: Rakkaat naapurukset

On vaikea uskoa, että tämä timattihääpäri oli 60-luvun lopulla lähes ydinsodan partaalla Ussurijoen rajakiistojen takia. Niin yksimielisiä nämä strategiset parnerit nyt ovat maailmanpolitiikan näyttämöillä. Viime vuonna maiden presidentit tapasivat peräti viisi kertaa, varapääministerit keskimäärin joka neljäs viikko ja diplomaattitasolla yhteydenpito on ollut lähes päivittäistä.

Neuvotteluissa on sovittu yhteisistä sotaharjoituksista, avaruus- ja korkeateknologian hankkeista, lentokoneiden rakentamisesta ja 30-vuotisesta maakaasutoimituksista sekä alati laajenevasta energiayhteistyöstä ydinvoiman ja vesivoiman aloilla. Kaiken kaikkiaan maiden välisen kaupan ennakoidaan nousevan tänä vuonna yli 100 miljardin USD:n.

Eikä tässä vielä kaikki. Kiina voi jatkossa investoida vapaammin Venäjälle, ja sen miljardit ovatkin juuri nyt tervetullutta valuuttaa läntisten investointien paettua maasta. Kiina taas voi hankkia korkean tason aseteknologiaa, mitä länsimaat eivät sille edelleenkään myy.

Mutta mitten tähän on tultu ja ennenkaikkea miksi?

Yksi syy on tietysti Kiinan kasvava energianälkä. Sen on saatava yhä enemmän öljyä ja kaasua talouskasvunsa turvaamiseksi. Kiina on ystävä kaikkien kanssa, joilta se voi energiaa ostaa ja turvata kolme vuosikymmentä huimana jatkunutta kasvuaan.Venäjä on siksi sille erityisen rakas.

50-luvun lopussa Kiina pyristeli eroon Neuvostoliiton käskyvallasta eikä enää tunnustanut naapurinsa ylivertaista johtotasemaa. Nyt Kiina on maailman toiseksi suurin talous ja sillä on aivan erilaiset neuvotteluasemat nyt, kun puhutaan vaikkapa maakaasun hinnasta. Öljyn hinnan ja ruplan arvon pudottua Venäjästä on tullut sille yhä rakkaampi naapuri. Venäjä voi vain kaaoksensa keskellä ihailla vierestä kommunistiveljensä etenemistä kohti maailman huippua, ja olla sen menestyksessä mukana.

Toinen syy on Venäjän halu näyttää, että se pärjää kyllä ilman länttäkin talouspakotteiden ja pankkitilien jäädyttämisten keskellä. Samalla kun se pyllistää länteen se kumartaa itään.

Vanhat kylmän sodan kumppanukset lupaavat tukeva toisiaan nyt ja hamassa tulevaisuudessa monissa kansainvälisen oikeuden kiistakysymykissä liittyvät ne sitten alueloukkauksiin, sananvaputeen tai poliittisten vankien kohteluun tai yleiseen diktatuuriin.

Venäjää eivät kiinnosta Kiinan aluevesikiistat Japanin, Vietnamin ja Filippiinien kanssa ja Kiina ummistaa silmänsä Ukrainan tapahtumilta ja Krimin valtaukselta.

Molemmat kehuvat toisiaan maailmanrauhan ja vakauden takuumiehiksi. Uskokoon ken haluaa.