Rakastan sinua ikuisesti – tältä äitiys näyttää

Mitä kaikkea onkaan äitiys, tuo ammateista rankin ja palkitsevin? Tätä kaikkea se on!

Ennen kuin saavuit tähän maailmaan, olin jo äitisi.

Ajattelin sinua, rakastin sinua, jännitinkin. Millainen ihminen sinusta tulee, ja millainen äiti minusta?

Olet minulle maailman tärkein ihminen!

Syntymäsi oli elämäni hämmentävin ja kasvattavin ihme. Kun olit lapsi, katselin untasi. Ei ole sellaista päivää, ettet olisi mielessäni jokainen hetki.

Joskus olen kiireinen ja väsynyt. Anna minulle anteeksi, jos suutahdan sinulle silloin!

Äiditkin pelkäävät: minä pelkään tekeväni virheitä. Joskus yritän olla liian täydellinen, ja silloin uuvun. Yritä ymmärtää. Haluan sinulle vain parasta!

Haluan opettaa sinua, näyttää sinulle maailman ihmeet.

Haluan olla paikalla, kun otat ensiaskeleesi. Haluan nähdä, miten soitat epävireistä nokkahuiluasi koulun kevätjuhlassa. Jokainen saavutuksesi on minulle tärkeä ja erityinen, sillä sinä olet minulle tärkeä.

Puhallan kipusi pois.

Lupaan olla kanssasi myös huonoina päivinä. Lupaan herätä, kun oksennat yöllä sänkyysi; lupaan pidellä sinua terveyskeskuksen päivystyksessä, kun jono on tuntien mittainen. En koskaan hylkää sinua.

Kun maailma murjoo sinua, olen rinnallasi.

Et voi tehdä mitään niin pahaa, että minä sinut hylkäisin. Toivon, että muistat sen. Voit aina puhua minulle!

Anteeksi, jos en aina ole paikalla, kun tarvitsisit minua. 

Olen joskus väsynyt, ärtynytkin. Tiedän, että olen maailman mahtavin äitisi, mutten ole täydellinen – olen vain ihminen!

Kun saat joskus omia lapsia, anna minun olla läsnä. Mikään ei tuota minulle suurempaa iloa.

Tiedän, että neuvoni ja hoivaamiseni voi tuntua sinusta ärsyttävältä. Koita kestää – olen vain niin innoissani siitä, että sinäkin saat kokea äitiyden ihmeen!

Vaikka kasvusi ilahduttaa minua, olen myös kauhuissani. Tiedän, että minun on annettava sinun mennä – päästettävä sinusta irti.

Kun painat ylioppilaslakin päähäsi tai valmistut merkonomiksi, en kyynelehdi suotta. Kyynelehdin, koska tunnen ylpeyttä – ja samalla puristavaa haikeutta.

Älä unohda minua, kun emme enää asu yhdessä. 

Joskus esitän rohkeaa, koska en tahdo olla vaivaksi. Soittosi tai vierailusi tekee minut silti aina hyvin onnelliseksi. Kaipaan sinua, vaikka sanoisin tai väittäisin muuta!

Ymmärrä minua, kun muistini pettää, kun olen vanha ja hauras. Minä kannattelin sinua vauvana – kannattele sinä nyt minua.

Me kaikki vanhenemme – myös minä. En ole enää se superäiti, joka kykeni kaikkeen, ja se tekee joskus kipeää. Ymmärrä minua ja ole minulle armollinen, kun en enää jaksa kävellä tai syödä itse.

Muista, että olet aina pieni lapseni – vaikka olisit 35-vuotias!

Kun katson sinua, muistan aina ensihetkemme yhdessä. Minulle olet aina se pieni lapsi, joka mullisti maailmani ihanalla, uskomattomalla tavalla. Minä rakastan sinua.

Video: Lapsetkin sen tietävät – tähän kaikkeen äitiä tarvitaan.