Sorvari tai porvari – alkoholismi on tauti, joka ei ole kiinnostunut taustasta. Näin sanailee nyt jo eläkkeellä oleva lääkäri Matti, 70, joka on työuransa aikana rimpuillut irti alkoholismin otteesta. Nyt Matti auttaa muita päihdeongelmien kanssa kamppailevia lääkäreitä.
Alkoholinkäyttö hiipi Matin elämään kuin varkain. Alle 20-vuotiaana hänen ainoa kosketuksensa alkoholiin oli, kun vanhemmat tarjosivat sitä joko saunan jälkeen tai jouluna. Opiskeluaikana pari alkoholiannosta toi illanvietossa mukavan olon, työpäivän jälkeen puolestaan muutama olut helpotti stressiä. Toleranssi kasvoi vuosien varrella vähitellen.
Vuonna 1980 Matti päätyi terveyskeskuksen johtavaksi lääkäriksi. Lääkäreistä oli pulaa ja ajoittain hän oli terveyskeskuksen ainoa vakituinen lääkäri. Töihin oli mentävä väsymyksestä huolimatta, sillä tuuraajia ei ollut.
– Meillä vaihtui perjantaisin kello 12 päivystysaika ja sen jälkeen päivystystä jatkui viikko putkeen.
– Minulla oli jumalattoman kova työmoraali. 30-40 työvuoden aikana olen ollut yhteensä kaksi viikkoa pois töistä. Olin luotettava ja aina tavattavissa, Matti kertoo.
Kurssimatka käynnisti kierteen
Syöksykierre alkoi vuonna 1981, kun Matti lähti kolmen viikon kurssimatkalle Tampereelle. Päivisin opiskeltiin tiivisti ja illat istuttiin esittelyissä, joissa oli vapaa alkoholitarjoilu.
– Kun sitä menoa jatkui kolme viikkoa putkeen, niin vieroitusoireet alkoivat. Heräilin aamuyöllä ja hikoilin.
Töihin oli joskus vaikea lähteä ilman krapularyyppyä.
– Kuulostaa huimalta, mutta joskus oli pakko ottaa ryyppy töihin mennessä, että tärinä lakkaisi ja jotta kykenisin kirjoittamaan. Töihin mentiin, koska olin lääkäri, Matti muistelee.