Ann-Mari Leinonen koki yhden elämänsä vaikeimmista hetkistä vuonna 2008, kun hänet raiskattiin. Nyt hän avaa yhteiskunnan hiljaisuuden kulttuuria, jossa uhrit eivät halua tai pysty puhumaan aiheesta.
– Se on tosi rankka tie. Näin Ann-Mari Leinonen kuvaa elämää raiskauksen jälkeen.
Seuraukset ovat olleet Ann-Marin mukaan järkyttävät, mutta hän on pystynyt jatkamaan eteenpäin.
– Se on asia, jonka kanssa en enää niin paljon kipuile, vaan olen päässyt yli, mutta totta kai ne seuraukset ovat olleet todella järkyttävät. Suurin seuraus on se, ettei minulla ole perhettä.
Lue myös: Nainen sopi treffit "Jussin" kanssa - treffeillä aivan toinen mies raiskasi hänet
Tapahtuneen jälkeen Ann-Mari ei osannut ajatella asiaa vielä selkeästi.
– Lähdin seuraavana aamuna töihin. Olin ihan sekaisin siellä ja sanoin vain, että minulla oli huono pano. Pari päivää myöhemmin ystäväni sanoitti tilanteen kysymällä, ettenkö ymmärrä, mitä minulle on tapahtunut. Sinut on raiskattu.
Uhrin tunne syyllisyydestä ja häpeästä
Myöhemmin Ann-Mari alkoi työskennellä seksuaaliväkivallan uhrien hyväksi. Yhteiskunnallinen asenne seksuaalirikoksiin ja siihen liittyvään keskustelukulttuuriin ovat hänen mielestään todellisia ongelmia.
– Sehän se onkin mielenkiintoista, kun puhutaan kuitenkin, että Suomi on tasa-arvon mallimaa. Se ei kuitenkaan niin ole.
Lue myös: Ahdistelu- ja raiskaussyytökset ravistelevat kulttuurikenttää – näin poliisi rikosten uhriksi joutuneita toimimaan
Ann-Marin mukaan emme uskalla tiedostaa, kuinka suuresta määrästä ihmisiä tilanteessa on kyse.
– Meidän jokaisen tuttava- ja ystäväpiirissä voi olla lukuisia seksuaaliväkivallan uhreja. Meidän pitäisi uskaltaa murtaa se hiljaisuuden kulttuuri, jotta tämä muutos tulee ja lähtee liikkeelle.