Ann-Mari Leinonen koki yhden elämänsä vaikeimmista hetkistä vuonna 2008, kun hänet raiskattiin. Nyt hän avaa yhteiskunnan hiljaisuuden kulttuuria, jossa uhrit eivät halua tai pysty puhumaan aiheesta.
– Se on tosi rankka tie. Näin Ann-Mari Leinonen kuvaa elämää raiskauksen jälkeen.
Seuraukset ovat olleet Ann-Marin mukaan järkyttävät, mutta hän on pystynyt jatkamaan eteenpäin.
– Se on asia, jonka kanssa en enää niin paljon kipuile, vaan olen päässyt yli, mutta totta kai ne seuraukset ovat olleet todella järkyttävät. Suurin seuraus on se, ettei minulla ole perhettä.
Lue myös: Nainen sopi treffit "Jussin" kanssa - treffeillä aivan toinen mies raiskasi hänet
Tapahtuneen jälkeen Ann-Mari ei osannut ajatella asiaa vielä selkeästi.
– Lähdin seuraavana aamuna töihin. Olin ihan sekaisin siellä ja sanoin vain, että minulla oli huono pano. Pari päivää myöhemmin ystäväni sanoitti tilanteen kysymällä, ettenkö ymmärrä, mitä minulle on tapahtunut. Sinut on raiskattu.
Uhrin tunne syyllisyydestä ja häpeästä
Myöhemmin Ann-Mari alkoi työskennellä seksuaaliväkivallan uhrien hyväksi. Yhteiskunnallinen asenne seksuaalirikoksiin ja siihen liittyvään keskustelukulttuuriin ovat hänen mielestään todellisia ongelmia.
– Sehän se onkin mielenkiintoista, kun puhutaan kuitenkin, että Suomi on tasa-arvon mallimaa. Se ei kuitenkaan niin ole.
Lue myös: Ahdistelu- ja raiskaussyytökset ravistelevat kulttuurikenttää – näin poliisi rikosten uhriksi joutuneita toimimaan
Ann-Marin mukaan emme uskalla tiedostaa, kuinka suuresta määrästä ihmisiä tilanteessa on kyse.
– Meidän jokaisen tuttava- ja ystäväpiirissä voi olla lukuisia seksuaaliväkivallan uhreja. Meidän pitäisi uskaltaa murtaa se hiljaisuuden kulttuuri, jotta tämä muutos tulee ja lähtee liikkeelle.
– Seksuaaliväkivalta on meidän kulttuurimme yksi suurimmista tabuista.
Hiljaisuuden kulttuuri yhteiskunnassamme
Ann-Mari muistuttaa, kuinka välttämätöntä ja tärkeää olisi kuunnella sekä uskoa uhria.
– Hiljaisuuden kulttuuriin kuuluu se, että kun uhri uskaltaa kertoa tapahtuneesta, niin häntä ei uskota. Aletaan hyssyttämään hiljaiseksi, että älä nyt kerro, kun menee maine tai mitä ne naapurit ajattelevat, jos he saavat tietää, että meidän perheessämme on nyt käynyt näin. Se on käsittämätöntä.
Hiljaisuuden kautta tilanne seksuaalirikoksesta hyväksytään.
Lue myös: Ikämies vei lapsia mökilleen ja käytti seksuaalisesti hyväksi Lappeenrannassa – oikeus ei uskonut miehen selityksiä
– Moni saattaa ajatella, että ei halua puuttua asiaan, mutta he eivät tajua, että silloin otetaan automaattisesti kantaa. He valitsevat sen puolen silloin. Se hiljaisuus on ikävä kyllä aika iso kannanotto erityisesti uhrin näkökulmasta. Koska uhri voi ajatella, että hänellä ei ole merkitystä.
– Pahimmassa tapauksessa ihmisen elämä voi mennä pilalle, niin ole edes sen verran ihminen ihmiselle, että uskot häntä.
Seuraukset vakavia
Ann-Mari on kuullut lukuisia tarinoita seksuaalirikoksien uhreilta. Hänen korviinsa on kantautunut tapauksia, joissa asiasta ei voi kertoa esimerkiksi työn takia.
– Ikävä kyllä tunnen monia ihmisiä, jotka ovat kokeneet ihan järkyttäviä asioita elämässään. He ovat sanoneet, etteivät missään nimessä voi ikinä kertoa julkisesti, että he ovat kokeneet seksuaaliväkivaltaa, koska heiltä menee tietyt ovet kiinni uran kannalta.
Ann-Mari kertoo tietävänsä myös valitettavia tapauksia, jotka ovat johtaneet lopulta elämän päättymiseen.
– Olen kuullut ikävä kyllä jopa sellaisia tarinoita, joissa ihminen on päätynyt omaan ikävään lopulliseen ratkaisuunsa sen takia, kun ei enää ole jaksanut elää.
Kyseessä on sinun elämäsi
Yhteiskunnallinen muutos seksuaaliväkivallan uhrien tukemiseksi olisi Ann-Marin mukaan ensiarvoisen tärkeää.
– Apua pitäisi olla helpommin saatavilla. Se on sellainen kierre. Kun ihminen ei pysty menemään töihin, niin hänellä ei ole rahaa terapiaan. Julkiset terapiapalvelut ovat täynnä. Ihmiset eivät saa apua, vaan lyödään pilleripurkit käteen.
– Palveluita ei ole tai niitä on leikattu. Ei ole resursseja, eikä ole rahaa. Yhteiskunnan pitäisi yhä enemmän tiedostaa tämä ongelma.
Lopuksi Ann-Mari haluaa kannustaa jokaista kuitenkin puhumaan.
– Kannustaisin ihmisiä puhumaan. Totuus on se, että jos et puhu, niin tekijä voittaa aina. Apua kannattaa hakea, koska kyse on sinun elämästäsi.
---
Mikäli olet kokenut seksuaalista häirintää tai väkivaltaa, rikosuhripäivystys 116 006 palvelee kesällä suomeksi ma–pe klo 9–15 ja ruotsiksi klo 12–14. Puhelu on maksuton.
Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kriisipäivystys seksuaalista väkivaltaa ja/tai hyväksikäyttöä kokeneille palvelee puhelinnumerossa 0800-97899