Maksuton peruskoulu on pikkuhiljaa muuttunut maksulliseksi, sanoo Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes.
– Vanhemmat kokevat, että yhä enemmän joutuu laittamaan rahaa omasta pussistaan peruskoulunkäyntiin, minkä pitäisi tietenkin olla jokaiselle lapselle maksutonta. Mutta sitä se ei kyllä tällä hetkellä ole, pamauttaa Siimes.
Siimeksen mukaan vanhempainyhdistysten puoleen käännytään usein myös silloin, kun koululle pitäisi ostaa uusia välineitä.
– Yhä enemmän meille liittoon tulee viestejä, että koulut pyytävät vanhempainyhdistyksiltä rahaa oppimateriaalien hankkimiseen kuten askarteluvälineisiin, tehtäväkirjoihin, kyniin ja kumeihin eli niihin perusmateriaaleihin, mitkä kuuluisivat kunnan maksettavaksi.
– On karua kuultavaa, että arki on joissakin kouluissa ja joillakin paikkakunnilla tätä. Se on surullista eikä näin voi olla, lisää Siimes.
Maksullisuus lisää eriarvoistumista
Vanhempainliiton mukaan vanhemmat haluavat tietysti, että koulu sujuu hyvin ja siellä on tarvittavat välineet.
– Totta kai vanhemmat mielellään maksavat, jos hankinnoilla on mahdollista edistää lapsen koulun sujumista. Kaikissa perheissä ei kuitenkaan ole mahdollista tukea rahallisesti lasten koulunkäyntiä. Tämä eriarvoistaa peruskoululaisia vielä entisestään, kun kunnat jo muutenkin järjestävät opetusta eritavoin.
– Lapset eriarvoistuvat väistämättä. Kouluissa joudutaan tosi vaikeisiin tilanteisiin, kun kaikilla perheillä ei ole mahdollisuutta laittaa rahaa koulunkäyntiin – eikä pidäkään, lausahtaa Siimes.
Vanhemmilta pyydettiin koulukirjoja
OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salon mukaan opettajilta ja OAJ:n paikallisyhdistyksiltä tulee vahva viesti siitä, että kuntien kouluille antamat määrärahat ovat riittämättömät.
– Koulut eivät saa hankittua määrärahoilla tarpeellisia oppikirjoja tai esimerkiksi digivälineitä. OAJ:n tutkimuksen mukaan on yleistä, että koulussa on tietokoneita vain yhdessä luokassa ja nekin voivat olla vanhentuneita. Kuntien velvollisuus olisi hankkia peruskouluihin oppimateriaalit ja tarvikkeet. Tätä velvoitetta ei voi siirtää vanhempainyhdistyksille, muistuttaa Salo.
Salo mainitsee esimerkkinä tapauksen, jossa vanhempainyhdistyksen odotettiin ostavan oppilaille työkirjat tulevina vuosina.
– Vanhempainyhdistys oli kahtena vuonna päättänyt antaa rahaa työkirjojen ostoon. Tämän jälkeen koulu odotti, että vanhempainyhdistys ostaa aina työkirjat vuosittain, vaikka peruskoulun pitäisi olla maksuton. Näin ei tietenkään voi olla, sanoo Salo.
Tilanne näkyy erityisesti leirikouluissa
Vanhempainliiton Siimeksen mukaan eriarvoisuus näkyy räikeimmin koulun retkissä tai luokkaretkissä.
– Vanhemmathan keräävät rahaa retkiin tai leirikouluun yhteisvastuullisesti. Niissä perheissä, jossa rahaa ei ole mahdollista laittaa, lapset sen kyllä itse tietävät ja ymmärtävät.
Kalliisiin leirikouluihin kerätään rahaa talkoilla, mutta osin myös keräämällä vanhemmilta puhdasta rahaa. Ketään vanhempaan ei voida velvoittaa maksamaan tai osallistumaan talkoisiin.
– Näissä tilanteissa lapset itse sanovat vanhemmilleen, että en minä halua sinne luokkaretkelle tai leirikouluun. Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen ja ulkoistavat itsensä ja se on tosi surullista, harmittelee Siimes.
Vanhempainyhdistyksissä puhutaan osasta oppilaista vapaamatkustajina, kun kaikki eivät maksa yhtä paljon leirikoulusta.
– Leirikouluihin kerätään yhteisesti rahaa ja kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta laittaa sinne yhtä paljon. Mielestäni ei voida puhua mistään vapaamatkustajista, sillä leirikoulun varainhankinta perustuu vapaaehtoisuuteen, sanoo Salo.
Vanhempainliitto kannustaa vanhempainyhdistyksiä keräämään rahaa siten, että kaikki vanhemmat voivat osallistua keräämiseen varojensa tai aikataulujensa suhteen.