Raakel Lignellin kolumni: Opettele sanomaan: Nyt olet ilkeä, ei pure minuun – näin pärjäät ilkeän ihmisen kanssa | MTV Uutiset
Raakel Lignellin kolumni: Opettele sanomaan: Nyt olet ilkeä, ei pure minuun – näin pärjäät ilkeän ihmisen kanssa
Lehtikuva
Julkaistu 19.01.2019 10:00
MTV UUTISET – Raakel Lignell
Oletko ilkeä? Aika harva käsi taitaa nousta pystyyn tätä kysyttäessä. Kuka nyt ilkeä haluaisi olla. Moni kuitenkin on. Varmasti jokainen joskus.
Kun omalle kohdalle osuu oikein tujakka ilkeily, lamaannun. En ole valmistautunut kohtaamaan iskua palleaan. Parissa sekunnissa käyn läpi tunnekirjon:
Epäilen – sanottiinko minulle oikeasti niin, ymmärsinkö oikein?
Nolostun sanojan puolesta – herrajumala, miten kukaan kehtaa olla noin tökerö?
Yllätyn – miksi haluat loukata ja myrkyttää ilmaa näin?
Koen alemmuutta – taidankin olla sanojaa huonompi monessa asiassa, ehkä häpeän tunteeni on ansaittua.
Ärsyynnyn – kuka ja mikä oikein kuvittelet olevasi?
Suutun – pidä nyt turpasi kiinni ja häivy! Paraskin puhuja…
Harvoin saan sanaa suustani tilanteessa, puolustusmekanismi kääntää suun hymyyn ja sanon jotakin yhdentekevää ja vetäydyn tilanteesta, vaikka sisällä kiehuu. Hetken päästä soimaan itseäni, että miksen sanonut vastaan niin ja näin.
Vastannut samalla mitalla tai vielä vähän kipakammin, olisihan aseita löytynyt minunkin taskustani. Loukkauksen aiheuttaman höyryn laskeuduttua kiittelen kuitenkin itseäni, etten sortunut alentumaan ilkeilijän tasolle.
Usein ilkeys paketoidaan sarkasmiin tai ironiaan. ”Sehän oli vain läppää…”
Kiusoittelu on tasavertaista, ilkeys ei.
Ilkeilijät ovat sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja
On myös pataljoonallinen ihmisiä, jotka luulevat tekevänsä palveluksen olemalla ”rehellisiä”, paukauttavat kaiken päin naamaa ja mikäli vastaanottaja ei sitä kestä, on yliherkkä.
Ihan kuin ilkeilijällä olisi oikeus päättää, milloin hänen sanansa satuttavat.
On helppo ajatella, että ilkeys kertoo enemmän ilkeilijästä itsestään kuin sen kohteesta. Että taustalla on huono itsetunto ja paha olo. Tutkittaessa ilmiötä on todettu, että ilkeilyn tarve liittyy heikkoon tunneälyyn. Ilkeilijät ovat impulsiivisia ja sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja.
Ihmisen ilkeys nousee esiin, kun jaetaan valtaa ja huomiota. Osa ei siedä pettymyksiä tai huonommuuden tunteita ja turvautuu toisen alentamiseen. Näin he hetkeksi kuvittelevat siirtävänsä huomion pois omasta heikkoudestaan. Ilkeily onkin useimmiten heikomman alistamista.
Harvemmin ilkeilyn kohde on hierarkiassa itseä korkeammalla. Kuka ilkeilee pomolleen?
Katkeruus ja kateus on ilkeyden bensaa. Mutta silti myös moni menestynyt ja päällisin puolin onnelliselta vaikuttava ihminen on ilkeä, sillä haetaan valta-aseman säilyttämistä tai ihailua.
Tarkoituksena on silloinkin tuhota heikompi. Tai haavoittaa omaa asemaa uhkaavaa kilpailijaa.
Kun ilkeilystä tulee elämäntapa, syntyy kiusaaja
Kun ilkeilystä tulee elämäntapa, syntyy kiusaaja. Kiusaaja on ilkeä suunnitelmallisesti ja tahallaan. Hän jatkaa, koska koukuttuu vallantunteeseen, jonka toimistaan saa. Kiusaaja on kuitenkin heikko. Vahvan ei tarvitse pönkittää itseään toisten kustannuksella.
Jo osa tarhaikäisistä lapsista käyttäytyy välillä ilkeästi, he osaavat manipuloida toisiaan ja aikuisia jo varhain.
Lapset kilpailevat resursseista jo pieninä, tarjolla on rajallinen määrä leluja, ystäviä, huomiota ja hyväksyntää. Teksasin yliopiston psykologian professori Patricia Hawleyn tutkittua, miten pikkulapset tavoittelevat näitä resursseja tarkasteltaessa lasten sosiaalisia suhteita ja vallankäyttöä, hän jakaa lapset neljään ryhmään.
Osa käyttäytyy ystävällisesti ja auttavasti.
Toiset ovat varsin aggressiivisia sanallisesti tai fyysisesti.
Kolmatta ryhmää kutsutaan ei-kontrolloijiksi, he eivät osaa pelata sosiaalisia pelejä, he menevät muiden mukana.
Neljäs ja haasteellisin ryhmä ovat kaksoisstrategiaa käyttävät pienokaiset: He ovat sekä ystävällisiä että aggressiivisia, he ovat sosiaalisesti tarkkanäköisiä, mutta käyttävät tätä kykyään pienestä pitäen manipulointiin, riitelyyn ja itsensä esille tuomiseen.
Kaksoisstrategiaa käyttävä kontrolloija on ystävänä kiehtova, hän osaa olla hauska ja jännittävä, kunnes äityy ilkeäksi. He valitsevat tarkasti kenelle ovat ystävällisiä ja kenelle ilkeitä ja milloin.
Omat vanhemmatkin ovat näiden lasten kanssa pulassa. Miksi lapsi on häijy ja kiusaava hyvästä kasvatuksesta huolimatta?
Jos lapsen kaveriksi osuu kontrolloija?
Kun oman lapsen kaveriksi osuu tällainen kontrolloija, vanhempi yleensä neuvoo välttämään moista hankalaa tyyppiä. Mutta näitä lapsia on jokaisessa tarhassa, koulussa ja naapurustossa. Heidän kanssaan on hyvä oppia pärjäämään, pienestä pitäen.
Lapsen on tärkeää tietää, mikä on hyvää ja huonoa kaveruutta, on opittava pitämään puolensa, sanomaan topakasti vastaan. Nimittäin kiusaajat härnäävät niitä, jotka hermostuvat herkimmin tai jotka eivät reagoi lainkaan.
Lapsi, joka reagoi rauhallisen jämäkästi, pärjää parhaiten kiusaajan kanssa.
Sama pätee meihin aikuisiin. Oma läksyni onkin kyetä seuraavassa ilkeily-tilanteessa vetäytymisen sijaan sanomaan: nyt olet ilkeä, ei pure minuun.
Muiden käytöksestä ilkeys on helppo tunnistaa, mutta tunnistaako oman ilkeytensä?
Nuorempana sorruin puhkomaan ilmapalloja, sanomaan asioita, jotka mielestäni piti sanoa, mutta muut eivät kehdanneet. En ajatellut sitä ilkeytenä vaan ilman puhdistamisena, sivalluksena tekopyhyydelle tai tekosyiden alas ampumisena. Joku saattoi silti kokea sanomiseni satuttavana.
Kun omasta selästään on irrotellut muutaman puukon, on omat sanomisetkin tulleet harkituimmiksi. Mitä muka saavuttaisin enemmän terävällä ja osuvalla piikillä kuin huomaavaisella ja kunnioittavalla keskustelulla?
Ilkeys on vallankäyttöä, sillä voi hetkellisesti saavuttaa ylemmyyden tunnetta, mutta lopulta se tuhoaa ihmissuhteita. Vaikka ihminen on paljon muutakin kuin ilkeä, ilkeys jää mieleen. Onko se jälki, jonka itsestään haluaa jättää?
Entä ilkeyden vastakohta, kiltteys? Se ei tunnu olevan kovin suosittu määre tänä päivänä. Kiltteys mielletään jostain syystä heikkoudeksi, jopa tyhmyydeksi. Onneksi isossa kuvassa hyvyys ja kiltteys ovat kuitenkin tavoiteltavia arvoja, ilkeys ei.
