Onko lapsi kypsä ottamaan vastuun omasta oppimisestaan ja motivaatiostaan? Miten hälisevä, alati muuttuva ryhmä ja verhoilla liukuva toritila voisi olla otollinen ympäristö keskittymiselle ja uuden omaksumiselle?
Aikuisten maailman avokonttorielämä syö tutkitusti työtehoa. Melu ja häiriöt ovat kaksinkertaisia työhuoneissa työskenteleviin verrattuna.
36 minuuttia päivässä, kolme tuntia viikossa, 12 tuntia kuukaudessa eli noin kuukausi vuodessa. Nämä ovat aikoja, joita avokonttorin häly syö yhden työntekijän työtehosta Aula Researchin vuosi sitten tekemän selvityksen mukaan, jossa vertailtiin useita avotilojen tuottavuudesta tehtyjä kansallisia sekä kansainvälisiä tutkimuksia. Erityisen haasteellisiksi avotilat todettiin asiantuntijatyössä.
Avokonttori-mantraa hoetaan vuorovaikutuksen paranemisen yhteydessä. Tutkimuksen mukaan tämäkin on harhaa, tilanne on pikemminkin päinvastainen. Kommunikointi kärsii, kun luottamuksellisten keskustelujen käyminen hankaloituu ja häiriöt ja keskeytykset huonontavat tiimisuhteita. Myös sairastelu on tuplasti yleisempää avokonttoreissa.
Se, mikä säästetään tilojen seinissä, maksaa pitkässä juoksussa moninkertaisesti.
Jos avotilat, häly ja keskeytykset ovat aikuisille haasteellisia, miten haitallisia ne ovatkaan lapsille?
Vaatimuksella karmiva hinta
Opetushallituksen yliarkkitehti Reino Tapaninen hehkuttaa Ylen jutussa toistensa sisään liukuvia oppimisympäristöjä, toisiinsa yhdisteltäviä oppimistiloja ja haluaa eroon käytävistä ja luokkahuoneista. Hänen mukaansa uusi opetussuunnitelma ohjaa luopumaan seinistä, koska se korostaa yhdessä tekemistä. Samassa tilassa on kerralla jopa 100 lasta.