Ystävyys kaksinkertaistaa ilomme ja jakaa surumme. Ystävyys on vapaaehtoista, tasavertaista, pakotonta. Se edellyttää luottamusta, mutta kestää taukoja, erimielisyyksiä ja erilaisuutta, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Raakel Lignell.
Ystävä kuuntelee ja kuulee, muttei tuomitse. Kannustus ja kannattelu on suhteen liima, mutta rehellinen näkemys ystävältä on arvokas ja tarpeellinen. Ystävyys voi kestää eliniän tai vain hetken. Kestolla ei ole niinkään väliä, vaan jäljessä, jonka se jättää. Yhteiset, jaetut hetket voivat muuttaa ihmisen elämää pysyvästi.
Suurin lahja, minkä voi toiselle antaa ei ole niinkään omien vahvuuksien ja rikkauksien jakaminen hänen kanssaan vaan toisen omien rikkauksien paljastaminen hänelle itselleen. Kun kohtaa ihmisen, joka tunnistaa ja tunnustaa sen, keitä me olemme ja mihin yllämme, sellaisen ihmisen ansiosta loistamme kirkkaammin ja voimme olla peilinä taas toisille.
Ystävyyden näkee vain suhteen sisältä, se on monisyisten hentojen rihmojen syvenevä verkosto, joka muille saattaa näyttäytyä kaveruutena muiden joukossa.
Jos ystävyys vaatii ponnisteluja, on se loppumassa
Vastarakastunut unohtaa ystävänsä testatessaan ja janotessaan jatkuvasti rakastettunsa vastakaikua. Pettymykset, oharit tai edes viha eivät välttämättä tapa rakkautta, sillä rakastuneena pyrkii kaikin tavoin voittamaan haluamansa itselleen. Rakkaussuhdetta analysoidaan ja määritellään, vannotaan julkisesti uskollisuutta, kunnes kuolema erottaa.
Mikäli ystävyyssuhde vaatii ponnisteluja ja uskollisuuden vannomista, on loppusointu jo soimassa. Toisaalta ystävän kanssa voi olla kymmenienkin vuosien tauko yhteydenpidossa ja silti juttu ja yhteys tavatessa jatkuu kuin taukoa ei olisi koskaan ollutkaan.