Ystävyys kaksinkertaistaa ilomme ja jakaa surumme. Ystävyys on vapaaehtoista, tasavertaista, pakotonta. Se edellyttää luottamusta, mutta kestää taukoja, erimielisyyksiä ja erilaisuutta, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Raakel Lignell.
Ystävä kuuntelee ja kuulee, muttei tuomitse. Kannustus ja kannattelu on suhteen liima, mutta rehellinen näkemys ystävältä on arvokas ja tarpeellinen. Ystävyys voi kestää eliniän tai vain hetken. Kestolla ei ole niinkään väliä, vaan jäljessä, jonka se jättää. Yhteiset, jaetut hetket voivat muuttaa ihmisen elämää pysyvästi.
Suurin lahja, minkä voi toiselle antaa ei ole niinkään omien vahvuuksien ja rikkauksien jakaminen hänen kanssaan vaan toisen omien rikkauksien paljastaminen hänelle itselleen. Kun kohtaa ihmisen, joka tunnistaa ja tunnustaa sen, keitä me olemme ja mihin yllämme, sellaisen ihmisen ansiosta loistamme kirkkaammin ja voimme olla peilinä taas toisille.
Ystävyyden näkee vain suhteen sisältä, se on monisyisten hentojen rihmojen syvenevä verkosto, joka muille saattaa näyttäytyä kaveruutena muiden joukossa.
Jos ystävyys vaatii ponnisteluja, on se loppumassa
Vastarakastunut unohtaa ystävänsä testatessaan ja janotessaan jatkuvasti rakastettunsa vastakaikua. Pettymykset, oharit tai edes viha eivät välttämättä tapa rakkautta, sillä rakastuneena pyrkii kaikin tavoin voittamaan haluamansa itselleen. Rakkaussuhdetta analysoidaan ja määritellään, vannotaan julkisesti uskollisuutta, kunnes kuolema erottaa.
Mikäli ystävyyssuhde vaatii ponnisteluja ja uskollisuuden vannomista, on loppusointu jo soimassa. Toisaalta ystävän kanssa voi olla kymmenienkin vuosien tauko yhteydenpidossa ja silti juttu ja yhteys tavatessa jatkuu kuin taukoa ei olisi koskaan ollutkaan.
Ystävyys on usein liityksissä elämänvaiheisiin. Kun itse siirtyy seuraavaan vaiheeseen, usein myös ihmiset ympärillä muuttuvat. Toki on tärkeitä lapsuudesta saakka pysyviä ystävyyssuhteita, jotka kantavat läpi elämän. Mutta voimakasta ja syvää yhteenkuuluvuutta voi tuntea varsin uudenkin ihmisen kanssa. Jaetaan sen hetkisen elämän kipupisteitä, uskoudutaan, koetaan yhdessä merkittäviä hetkiä.
Silti elintärkeältä tuntunut ystävä saattaa jokusen vuoden päästä olla kaunis muisto. Elämä on kuljettanut molempia eri suuntiin. Yhdessä koettu pysyy kuitenkin mukana aina. Elämänpolulla tapahtuu kohtaamisia, jotka antavat ja ottavat ja opettavat meitä. Carl Jungin mukaan myös kaikki se, mikä muissa ärsyttää, auttaa meitä tuntemaan itsemme.
Ystävyys vastakkaisen sukupuolen kanssa?
Ystävyydessä antamisista ja saamisista ei pidetä kirjaa. Toisen voimavarojen rohmuaminen ei kuitenkaan ole ystävyyttä vaan hoivasuhde, joka jatkuu kunnes holhoaja ei enää jaksa olla ainut antava osapuoli. Tällainen riippuvuussuhde voi toisaalta sopia myös antavalle osapuolelle, se suo vallan ja paremmuuden tunteita suhteessa kohteeseensa. Ystävyys voi olla sankarillista, muttei kuitenkaan uhrautuvaa.
Entä ystävyys vastakkaista sukupuolta olevan kanssa? Tunnettu pariskunta kertoi, ettei moista heidän liitossaan hyväksytä. Jokainen vetää siis tyylillään. Itselleni ovat miespuoliset ystävät olleet elämän suola.
Olen aina ollut ”one of the boys”. Jos tämä otettaisiin minulta pois, olisin ollut yksinäinen usein ja pitkään. Ensimmäisen naispuolisen sydänystävän sain vasta aikuisena. Mutta edelleen mies on paras ystäväni, nimittäin oma puolisoni. Joku ehkä ajattelee, ettei se ole mahdollista tai ei ainakaan hyvä juttu. Olen syvästi eri mieltä. Mutta terapeuttina puolisoa ei voi pitää. Eikä varsinkaan holhottavana.
Ciceron mukaan onnen liikkeet koettelevat ystävien luotettavuutta. Yleisesti ajatellaan, että hädässä ystävät tunnetaan. Että vastoinkäymiset erottavat jyvät akanoista. Tiettyyn pisteeseen saakka tämä onkin varmasti totta. Mutta on myös ystäviä, jotka kyllä ovat tukena vaikeina aikoina, mutta jotka eivät jostain syystä kestä toisen aurinkoisia ja onnellisia vaiheita. Ehkä tämäkin kuuluu ystävyyden vapaaehtoisuuteen ja on inhimillisyydessään hyväksyttävä. Ei kai ystävyys edellytä reunaehtoja. Paitsi luottamusta. Jos ystävä pettää, on anteeksiantaminen helpompaa vihamiehelle kuin ystävälle.
Nuorempana ihailin karismaattisia ja vahvoja persoonia, nykyään ihailen viisaita ja ystävällisiä ihmisiä. Aristoteles sanoi, että ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa. Suuria sanoja. Mutta pienikin ystävällisyyden teko on arvokkaampi kuin suurinkaan aikomus.