Imperiumi toisensa jälkeen on uskonut erityisyyteensä. Naapurikansoille erityinen naapuri on yleensä tiennyt sotaa. Näin on ollut myös Venäjän tapauksessa.
Vladimir Putinin valtakausi on "Jumalan ihme".
Näin lausui presidentti Putinin läheinen liittolainen ja Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, patriarkka Kirill vuonna 2012.
Nyt "Jumalan ihme" sotii Ukrainassa Venäjän tulkinnan mukaan "jumalatonta, langennutta ja luopunutta" läntistä sivilisaatiota vastaan, kirkkotutkija ja Helsingin yliopiston dosentti Juha Meriläinen sanoo.
Patriarkan mukaan Venäjän suurhyökkäyksellä on sekä fyysinen että "metafyysinen merkitys". Ristiretkimäinen sota Ukrainassa tuo Kirillin mukaan "ikuisen pelastuksen" etnisille venäläisille.
Venäjän helmikuussa 2022 aloittama suurhyökkäys Ukrainaan oli alkujaan Putinin sanoin "sotilaallinen erikoisoperaatio Ukrainassa".
Nyt kyse on pyhästä sodasta, julistaa Venäjän ortodoksinen kirkko.
– Hengellisestä ja moraalisesta näkökulmasta katsottuna erikoissotilasoperaatio on pyhä sota, jossa Venäjä ja sen kansa puolustavat pyhän Venäjän yhtenäistä hengellistä tilaa, kirkon julkaisemassa dokumentissa todetaan.
Kirkko löysi oikeat sanat
Venäjällä kirkko ja armeija kulkevat tällä hetkellä käsi kädessä, kirjoitti brittilehti Economist.
Tai kuten Putin on asian muotoillut: Ydinaseet ja ortodoksisuus ovat venäläisen yhteiskunnan kaksi pilaria. Yksi takaa turvallisuuden, toinen valtion moraalisen terveyden.
Ortodoksikirkon valta on kasvanut Venäjällä. Selitystä voi etsiä siitä, että kirkko on halunnut ja pystynyt sanoittamaan Venäjän väitettyä erityisyyttä.
Sellaiselle puheelle on kysyntää, sillä Venäjällä uskotaan Jumalalta saatuun erityisasemaan, tutkija Meriläinen sanoo.
Preidentti Putin ja patriarkka Kirill ovat löytäneet yhteisen kielen. Ortodoksisen kirkon mukaan Venäjä käy "pyhää sotaa" Ukrainassa.AOP
Idea on vanha, eikä Venäjällä ole siihen yksinoikeutta. Historiankirjat ovat väärällään milloin minkäkin jumalan valitsemia kansoja. Usko juuri oman kansan erityisasemaan ei myöskään ole sidottu uskontoon.
– Usko erityisyyteen on imperiumeille ominainen piirre, kirkkotutkija Meriläinen sanoo.
Imperiumien johtajat usein puhuvat erityisistä velvollisuuksistaan, jotka käytännössä tarkoittavat oikeutta tehdä melkein mitä vain eli esimerkiksi valloittaa naapurikansojen alueet ja resurssit "valkoisen miehen taakan" nimissä.
Venäläiset ovat oppineet ajattelemaan, että heillä on universaali tehtävä maailmassa, Meriläinen sanoo. Kirkon syrjään työntäneessä Neuvostoliitossa tuo tehtävä oli sorrettujen työläisten vapauttaminen.
– Maailmaan rauha vaikka väkivalloin, Meriläinen toteaa.
Venäläinen sotilas kirkossa Avdijivkassa, jonka Kremlin joukot valtasivat helmikuussa.STELLA Pictures
Jumalallista valtaa
1990-luvun alussa uskonvapaus Venäjällä laajeni samaa tahtia kuin Neuvostoliitto romahti.
Ortodoksinen kirkko näki mahdollisuutensa ja alkoi etsiä tietä takaisin hegemoniaan. Kirkon ei tarvinnut keksiä rooliaan uudelleen. Paluu menneisyyteen riitti.
Kirkkotutkija Meriläisen mukaan Venäjälle on vuosisatojen aikana rakentunut ajatus Venäjästä Rooman keisarikunnan perillisenä.
Bysantissa uskottiin, että keisari on Jumalan sijaishallitsija maan päällä. Ja kun valtapiiriksi määriteltiin näppärästi koko maailma, oli sotaisaa ulkopolitiikka helppo perustella.
– Tämä ajatusmalli periytyi Venäjälle, Meriläinen sanoo.
– Venäjällä uskotaan, että heidän sivilisaationsa syntyi Kiovan Rusin valtakunnassa. Alue on luovuttamaton ja pyhä, Jumalan heille antama, hän jatkaa.
800–1100-lukujen välillä Kiovan Rusiin tai Kiovan Venäjään kuului muun muassa nykyisen Ukrainan, Puolan ja Venäjän alueita. Eurooppalaisen suurvallan pohjoiset rajat liikkuivat kaakkoisen Suomen nykyrajojen paikkeilla.
– Jos Ukraina integroituu länteen, Venäjä menettää pyhät alueensa lännelle ehkä pysyvästi. Siitä nousee ajatus, että tämä on pyhä sota eli puolustetaan venäläisen sivilisaation syntykotia, Meriläinen kertoo.
Putinin puheissa länsi on selkärangaton ja moraalisesti rappioitunut. Länsi on hylännyt niin sanotut perinteiset, paremmiksi tulkitut arvot.
– Venäjä katsoo lännen levittävän omaa lankeemustaan paitsi populaarikulttuurin kautta myös konkreettisesti leviämällä, Meriläinen sanoo.
Ilman uskonnollisiakin ulottuvuuksia Kreml katsoo taistelevansa Ukrainassa koko Natoa eli käytännössä länttä vastaan. Lukuisat länsimaat ovat tukeneet Ukrainaa sodan alusta alkaen esimerkiksi asein.
Uskonto osa venäläisyyttä
Kun Kirill julisti Putinin valtakauden "Jumalan ihmeeksi", oli Putin juuri aloittanut kolmannen presidenttikautensa.
Sattumaa tai ei, samoihin aikoihin Venäjän johto alkoi vahvemmin sanoittaa identiteettiään uskonnon kautta, Meriläinen kertoo.
Siinä sivussa Venäjä on rajoittanut muihin uskontoihin kuuluvien oikeuksia, hankkinut takaisin kommunistihallinnon myymiä uskonnollisia esineitä ja rakentanut suuren määrän kirkkoja.
Muutos on suuri, vertaa sitä sitten Putinin valtakauden alkuun tai Neuvostoliiton alkuvuosiin. Bolsevikit purkivat kirkkoja, teloittivat pappeja ja linjasivat Neuvostoliiton ateistiseksi valtioksi.
Meriläisen mukaan lännessä on syytä hahmottaa venäläisen uskonnollisuuden luonne.
Vaikka kirkosta on tullut entistä näkyvämpi osa Venäjän sotakonetta, ovat suuret kaupungit ja nuoremmat ikäluokat varsin maallisia. Tilanne muuttuu, jos kyse on vanhemmista venäläisistä ja maaseudulla asuvista.
Tätä eroavaisuutta oleellisempaa on, että venäläisten käsitys uskonnosta on erilainen kuin lännessä.
– Länsi katsoo uskontoa yksilökeskeisesti. Se on henkilökohtainen asia, yksilön valinta, Meriläinen kertoo.
Venäläisten elämäntapa ei ole länsimaisittain ajateltuna kovinkaan uskonnollinen, mutta siitä huolimatta monet heistä pitävät itseään vahvasti ortodokseina ja noudattavat uskonnollisia perinteitä, Meriläinen selventää.
Venäjällä uskonto on historiallisesti ollut älymystölle kulttuuria, väestölle taikauskoa. Näinkin on venäläisten suhdetta uskontoon Meriläisen mukaan sanoitettu.
Venäläisistä 71 prosenttia pitää itseään ortodokseina. Heistä yli puolet sanoo uskonnolla olevan merkittävä rooli venäläisyydessä.
– Itse ehkä sanoisin, että Venäjällä uskonto on osa identiteettiä. Venäjän ortodoksinen kirkko on ajanut vahvasti ajatusta, että ollakseen aito venäläinen täytyy olla venäjänkielinen ja ortodoksi, Meriläinen arvioi.
"Venäläinen maailma"
Venäläisen uusimperialismin ytimessä on politiikkaa ja uskontoa yhdistelevä käsite "venäläinen maailma".
Sanaparilla on taipumusta ilmestyä johtavien venäläisten päättäjien huulille, kun Kreml haluaa ulottaa valtaansa kansainvälisesti tunnustettujen rajojensa ulkopuolelle.
Venäläinen maailma löytyy sieltä, missä on venäläisiä. Kreml taas katsoo Venäjän armeijan suojelevan venäläistä maailmaa, sijaitsi se sitten Venäjän rajojen sisä- tai ulkopuolelle.
Näin linjaamalla Venäjä antaa itselleen luvan tehdä vähän mitä vain, vaikka sitten aseilla.
Joulukuussa 2022 Putin sanoi Venäjän tavoitteen olevan "yhdistää venäläiset ihmiset yhden valtion alle".
– [Venäläiset sotilaat] antoivat henkensä Kansantasavaltojen liitolle ja Venäläisen maailman yhtenäisyydelle, Putin lausui puheessaan kesäkuussa 2023 ja viittasi Ukrainassa käytävään sotaan.
Putin: Tavoitteena yhdistää Venäjän kansa
Venäläinen maailma paalutettiin virallisesti osaksi Venäjän ulkopolitiikkaa syyskuussa 2022.
Venäläisen maailman vihollisia ovat puolustusliitto Nato, "natsit" ja "fasistit". Ukrainassakin Kreml on ilmoittanut taistelevansa fasistista hallintoa vastaan.
Onkin esitetty, että "venäläisestä maailmasta" on tullut yhdenlainen sateenvarjo, jonka alla voi taistella liberaalia Eurooppaa vastaan.
Nykyisessä muotissaan venäläinen maailma on "länsivastainen sekoitus ortodoksista dogmaa, nationalismia, salaliittoteorioita ja stalinismia", brittilehti Economist kirjoittaa.
– Kaiken ytimessä on geopoliittisten vastustajiemme politiikka, joka pyrkii repimään Venäjän, historiallisen Venäjän hajalle, Putin totesi joulukuussa 2022.
– He ovat aina yrittäneet "hajottaa ja hallita". Meidän tavoitteemme on jokin muu: Yhdistää Venäjän kansa, Putin jatkoi.
Vaikka sitten pyhällä sodalla.