Psykoosin sairastanut Pia: Pelkäsin vahingoittavani lapsiani

Pia Toola eli työntäyteistä elämää vuonna 2000, kun hänen psyykkinen terveytensä romahti.

– Minulla oli mies, kaksi lasta ja kaksi koiraa. Olin mukana Martoissa ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnassa, järjestelin kirjaston ja Keskuskoulun 125-vuotisjuhlaa sekä rakensin uutta puutarhaa. Lisäksi olin kunnallisvaaliehdokkaana, Pia muistelee.

Pikkuhiljaa uni muuttui katkonaiseksi, ja Pia alkoi nähdä painajaisia. Todellisuus ja unet alkoivat sekoittua puheissa.

– Herättelin miestäni öisin, puhuin sekavia ja näin harhoja. Mieheni ymmärsi jonkin olevan pielessä ja vei minut lääkäriin.

Kun ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen lääkkeet eivät tehonneet, psykiatri lähetti Pian pakkohoitolähetteellä sairaalaan. Pia oli huojentunut, sillä hän pelkäsi saattavansa vahingoittaa tuolloin 8- ja 3-vuotiaita lapsiaan.

"Miksi juuri minä?"

Sairaalahoidossa Pia sai keskusteluapua ja lääkitystä, ja hän ymmärsi itse olevansa sairas.

– Olin hämmentynyt ja peloissani. Mietin miksi juuri minä olin sairastunut, mutta keskustelujen avulla sain tietoa sairaudestani. Toipumisen kannalta oli äärimmäisen tärkeää, että ymmärsin olevani sairas.

Toipuminen alkoi jo sairaalassa, kun harhat vähenivät ja unirytmi palasi normaaliksi. Todellinen sysäys toipumiselle oli kutomis-harrastuksen löytäminen.

– Aloitin sairaalassa kaulaliinan kutomisen. Se oli asia, joka minussa oli edelleen tervettä. Vaikka olin sairastunut, osasin sentään vielä jotain.

Toipuminen tapahtui pienin askelin

Kun Pia kuuli lääkäriltä kolmasosan psykoosiin sairastuneista paranevan kokonaan takaisin työelämään, päätti hän olla yksi heistä.

– Ennen kaikkea halusin sitä mieheni ja lasteni vuoksi. He kannustivat ja rohkaisivat minua paranemaan. Syvimmässä masennuksessa mieheni sanoi minulle, että hänelle riittää, että olen elossa, kun hän tulee kotiin.

Vei vuoden ennen kuin Pia pääsi irti vakavasta masennuksesta ja jaksoi olla hereillä koko päivän.

Pia alkoi pelata sählyä lastensa kanssa pikkuhiljaa yhä pidempiä aikoja kerrallaan. Lopulta pelit kävivät niin vauhdikkaiksi, että yksi hellan säätönupeista meni rikki. Erivärinen nuppi muistuttaa perhettä edelleen siitä, kuinka äiti tervehtyi takaisin peliin.

Vuonna 2002 Pia järjesti juhlat toipumisensa kunniaksi.

Toivoa toisillekin

Seuraavana vuonna mielenterveystoimiston sairaanhoitaja pyysi Piaa pitämään luennon psykoosista. Pia suostui, ja luennon jälkeen yksi kuulijoista kehotti Piaa menemään mukaan kokemuskoulutustoimintaan.

Siitä asti Pia on luennoinut psykoosista ympäri Suomea.

– Työni on valinnut minut. Teen tätä työtä, jotta muilla olisi helpompaa sairautensa kanssa.

Kokemuskoulutuksen lisäksi Pia ohjaa kädentaitoryhmää Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry:ssä Tampereella.

– En enää tavoittele täydellisyyttä ja osaan olla armollisempi itselleni. Elämässäni on enemmän huumoria ja hyvää oloa. Elämä ei palaudu sairastumisen jälkeen täysin entiselleen, mutta ei se minusta kauheasti huononekaan.

Pia Toola on kertonut sairastumisestaan ja toipumisestaan myös kirjassa En valinnut tätä sairautta.

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.