Psykologi ruotii parisuhdemyytit yksiavioisuudesta pettämiseen – totta vai tarua?

Lue Nurmisen aiemmat vastaukset muun muassa siitä oikeasta ja erilleen kasvamisesta täältä.

”Ensirakkaus ei koskaan unohdu.”

Tarua.  

Ihminen voi muistaa elävästi sen, kun hän ensimmäistä kertaa koki olevansa ihastunut tai rakastunut. Moni on kuitenkin onnellinen siitä, että ei päätynyt yhteen ensirakkautensa kanssa. Elämänkokemus on voinut muuttaa käsityksiä hyvästä parisuhteesta. Omat arvot ja tavoitteet ovat voineet muuttua.

Jos ensirakkaus on yhä mielessä, ihminen saattaa idealisoida ensimmäistä kumppaniaan. Ehkä suhde katkesi huumavaiheeseen. Ensirakkauden haikailu voi auttaa tunnistamaan sitä, mitä ihminen kaipaa tulevalta parisuhteeltaan. Hyvä kokemus ensirakkaudesta voi auttaa tavoittelemaan omia haaveita tällä hetkellä.

”On mahdollista olla onnellisesti yhdessä yhden ihmisen kanssa elämänsä loppuun asti.”

Totta.

Kestävä parisuhde on mahdollinen, jos kumppanit tuntevat tulevansa ymmärretyiksi toistensa tahoilta eri vaiheissa parisuhdetta.

”Ihminen ei ole luonnostaan yksiavioinen.”

Tarua.

Hyvää oloa tuova oksitosiinihormoni vahvistaa yksiavioisuutta nisäkkäillä. Oksitosiini edistää tunnesiteen syntymistä kumppaneiden välillä. Oksitosiini saa myös aikaan sen, että läheisyyden tuottama mielihyvä ei laimene parisuhteessa. Eläinkokeissa on huomattu, että uskollisista preeriamyyristä tulee moniavioisia, kun oksitosiinin eritys estetään. Ihmisten välisessä parisuhteessa oksitosiinihormonin eritys vähenee, jos tunneyhteys pätkii. Silloin riski uskottomuuteen kasvaa.

Uskottomuus on monille pareille iso kriisi. Se saa ihmisen kysymään itseltään ja puolisolta, kelpaako hän vai hylätäänkö hänet. Uskottomuus voi olla traumaattinen kokemus, ja vaatii monesti pariterapiaa, jotta pari voi taas luottaa toisiinsa.

Uskottomuus voidaan nähdä kiintymyssuhdetraumana. Sellaiset nisäkkäät, jotka on rakennettu hoivaamaan jälkeläisiään pitkään, tavoittelevat pääasiassa pitkäaikaista parittelukumppania. Ihmiselle on biologisesti välttämätöntä luoda kiintymyssuhde niihin läheisiin, joista hän on riippuvainen.

Jokainen pariskunta miettii omista lähtökohdistaan, mikä on heille uskottomuutta ja mikä ei.

”Jos rakastaa, ei petä.”

Tarua.

Pettäminen ei yleensä koskaan tule kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ihminen on voinut kokea jäävänsä yksin tunteidensa kanssa parisuhteessa. Jostain syystä hänen on ollut vaikea saada yhteyttä kumppaniin, jota hän rakastaa.

Pettämisen riski kasvaa kaikilla ihmisillä, jos ihminen hakee tukea tunteilleen muilta kuin kumppanilta. Samoin kiusaukset lisäävät pettämisen riskiä.

Moni katuu uskottomuutta, koska rakastaa puolisoaan. Toki pettäminen voi olla myös seurausta rakkauden tunteiden hiipumisesta.

”Pitkässä parisuhteessa ollaan vain tottumuksesta.”

Tarua.

Tottumisen taustalla voi olla yksin jäämisen pelko. Eroajatusten pitää päihittää tämä pelko, jotta ihminen uskaltaa lähteä tutusta kuviosta. Joskus tottuminen voi johtaa kämppiselämään, jolloin kyse voi olla kulissien ylläpitämisestä eikä niinkään läheisestä suhteesta omaan kumppaniin.

”Ei voi rakastaa toista ennen kuin rakastaa itseään.”

Totta ja tarua.

Itsetunto rakentuu vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Ilman toisten ihmisten rakkautta on vaikea oppia rakastamaan itseä.

Silloin, jos ihminen pelkää tulevansa hylätyksi, hänen on vaikea luottaa toisen rakkauteen ja antautua sen varaan. Kaikki huomio voi kohdistua pelon käsittelemiseen, eikä toisen ihmisen rakastamiselle jää oikeasti tilaa. Rakkaussuhdetta auttaa usko siihen, että on itse rakastamisen arvoinen.