Huono tiedonkulku sekä lääkkeiden käytön jatkaminen oireiden tai sairauden loputtuakin voivat johtaa tarpeettomaan lääkitsemiseen. Erityisesti iäkkäillä saattaa olla monia lääkkeitä, joiden käyttö olisi jo pitänyt lopettaa tai annostusta vähintäänkin pienentää. Suomalaisilla kuluu professorin mielestä liikaa esimerkiksi unilääkkeitä sekä muistisairauksien hoitoon tarkoitettuja psyykelääkkeitä. Seuraukset voivat olla jopa hengenvaarallisia.
– Lääkitys menee pieleen, kun sitä ei arvioida kokonaisuutena vaan yksi määrää yhtä ja toinen toista. Suomessa tiedot potilaalle määrätyistä lääkkeistä eivät välttämättä siirry hoitopaikasta toiseen. Julkisessa terveydenhuollossa määrätyt lääkkeet kyllä kirjautuvat automaattisesti sähköiseen sairauskertomukseen, mutta yksityisellä sektorilla, työterveyshuollossa ja erikoissairaanhoidossa tehdyt määräykset kunnasta ja sairaanhoitopiiristä riippuen eivät, geriatrisen lääkehoidon professori Sirpa Hartikainen kertoo.
Lopputuloksena voi olla ylilääkitys. Sitä sanaa Hartikainen tosin ei käytä.
– Lääkitys on joko kohdallaan tai pielessä suuntaan tai toiseen. Voi kyllä sanoa, että on lääkeryhmiä, joiden käyttö on Suomessa niin yleistä, että sitä pitäisi vähentää.
– Iäkkäiden kohdalla ongelma on siinä mielessä isompi, että kun sairauksia matkan varrella kertyy, kertyy lääkkeitäkin enemmän. Toisaalta lääkitystarve myös muuttuu iän myötä: siinä, missä henkilö on keski-iässä ehkä tarvinnut isoja annoksia verenpainelääkkeitä, niin 75–80 vuoden iässä painon usein laskiessa ja ihmisen muutenkin kuihtuessa annosten tulisi niin ikään pienentyä. Silti ne usein jäävät isoiksi.
Pitkittyneestä unilääkityksestä katoaa teho
Yhtenä keskeisimpänä käytön rajoittamista tarvitsevana lääkeryhmänä Hartikainen pitää unilääkkeitä.
