Professori: Sipilän kova johtamistapa ei sovi politiikkaan – "tehtävä on sovitella, ei uhitella"

– Kaiken kaikkiaan tästä prosessista jää erittäin huono sivumaku tai jälkimaku. Se johtuu siitä, että nyt saavutettu kompromissi näyttää siltä, että tässä on ollut tietynnäköinen kaupankäynti erityisesti kokoomuksen ja keskustan välillä. Demokratiassa hallituksen ei kuulu olla tällainen politiikan osto- ja myyntiliike, jossa toinen puolue tukee toista, jos saa omat tavoitteensa läpi. Kyllä hallituksen pitäisi ajatella koko Suomen etua ja keskustelulla päätyä semmoiseen lopputulokseen, joka hyödyttää koko Suomea.

Grönlund epäilee, onko saavutetulla ratkaisulla kansan tuki.

– Minulle ainakin on nyt epäselvää se, että onko tämä ratkaisu, joka saavutettiin, aidosti esimerkiksi eduskunnan kansanedustajien enemmistön tukema? Mitä tapahtuisi, jos Suomen kansa saisi päättää siitä kaiken käytettävissä olevan tiedon avulla? Haluaisivatko suomalaiset esimerkiksi tällaista aluehallintomallia ja uutta hallintoporrasta? Se jää nyt vähän epäselväksi.

Demokratiaa ei voi johtaa kuin yritystä

Professorin mielestä yritysmaailmasta tuttu johtamistapa ei sovi politiikkaan.

– Yrityksessä toimitusjohtajan tai operatiivisen johtajan asema on aivan erilainen kuin demokratiaa johtavan koalitiohallituksen pääministerin. Yrityksessä johtajan sana voi olla kerralla selvä, ja sitä pitäisi noudattaa, mutta demokratiassa ei voi tietenkään olla näin - varsinkaan kun keskustan johtaja ei johda mitenkään erittäin suurta puoluetta. Runsaan 21 prosentin kannatusosuudella annetuista äänistä ei voi käyttäytyä niin, että oma linja on se ainoa oikea. Mitään sanelupolitiikkaa ei kerta kaikkiaan voi käyttää. Siinä mielessä tällainen vahva johtajuus ei sovi siihen poliittiseen kannatukseen, joka Sipilän keskustalla kansan keskuudessa on, toteaa Grönlund.

"Pääministerin soviteltava, ei uhiteltava"

Monet tahot ovat kritisoineet pääministerin johtamistyyliä. Grönlundin mielestä se ei ole mitenkään yllättävää.

– Kritiikki kertoo siitä, että kun meillä on maa, jossa on monta puoluetta – ei ole yhtä puoluetta joka on niin suuri, että se voisi yksin sanella politiikan suunnan – niin silloin pääministerin tehtävä on sovitella, ei uhitella. Tästä kritiikki osaltaan kertoo. On syntynyt sellainen vaikutelma, että halutaan joku linja lävitse. Tässä tapauksessa keskustan halajama maakuntaitsehallinto ja sitä on ajettu kuin käärmettä pyssyyn. On saavutettu kompromissi, jota kukaan ei ehkä alunperin halunnut ja se on aika laiha tulos. Emme myöskään tiedä, mihin se loppujen lopuksi johtaa.

Ratkaisu olisi voinut olla toisenlainenkin

Julkisuudessa on esiintynyt vastakkaisia tulkintoja siitä, oliko hallituksen sote-kompromissi kokoomukselle voitto vai häviö. Grönlundin mukaan yksiselitteistä vastausta ei ole.

– Mielestäni kompromissi näyttää siltä, että sekä kokoomus että keskusta saivat osittain kaiken, mitä halusivat. Keskusta sai maakuntamallinsa 18 maakunnan kera ja kokoomus sai ainakin omasta mielestään täydellisen valinnanvapauden terveydenhuollon asiakkaille. Olisi myös ollut mahdollista rakentaa kompromissi, jossa olisi pohdittu, että jos aluehallinto ja maakuntavaltuustot ovat hyvä malli, niin onko tämä 18 liian suuri määrä? Olisiko sitä voitu pienentää? Samalla keskustan vaatimus siitä, että valinnanvapaus ei olisi aivan täydellinen, niin sitä olisi rajoitettu. Tässä tavallaan kokoomus ja keskusta saivat osittain kaiken mitä halusivat, mutta toisaalta eivät yhtään mitään eli toisenlainen malli olisi voinut olla tyydyttävämpi kaikille osapuolille ja myös ehkä Suomen kannalta parempi ratkaisu.