Esimerkiksi koronatilanteen aiheuttamasta velkaantumisesta ei selvitä rahaa painamalla, sanoo tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Saksa ja Ranska esittivät alkuviikosta 500 miljardin euron elpymisrahastoa yhteisenä velkana EU-maille.
Valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) ei ole vielä sanonut, onko Suomi esityksen puolella vai sitä vastaan, mutta katsoo, ettei esitys voi mennä sellaisenaan läpi.
Tasavallan presidentti Niinistö ei ottanut mediatilaisuudessa kysymykseen kantaa, mutta huomautti aiheesta puhuessaan keskuspankkien roolista.
– Kuinka paljon tyhjästä voidaan luoda uutta rahaa? Niinistö pohti ääneen.
– Rahan määrä on kasvanut valtavasti. Tämä on ehkä harhauttanut sitten ajattelemaan, että olemme näennäisesti helpossa tilanteessa, rahaa on saatavilla. Mutta mitä sen rahan takeena on, jos tällä tiellä pitkään kuljetaan? Siihen saattaa sisältyä hyvin vaarallisia kysymysmerkkejä.
Keskuspankit toimivat instituutioina hyvin itsenäisesti, mutta Niinistö ilmaisi huoltaan yleisemminkin löyhästä suhtautumisesta velkaantumiseen.
– Kovin kevyesti ajatellaan, että rahaahan on, kun se raha nyt viime vuosina on luotu tyhjästä ilman reaalitalouden antamaa tukea.
– Velkaantuminen on otettava tosissaan. Ei siitä selvitä rahaa painamalla.
Kysymys ei presidentin mukaan ollut varsinaisesti viestistä Sanna Marinin (sd.) hallitukselle – presidentti sanoi uskovansa Suomen hallituksen ottavan velkaantumisen tosissaan.
Niinistö: No bail out -sääntö takaisin keskusteluun
Euromaiden osalta Niinistö sanoi käytännössä myös toivovansa, että euroalue palaisi alkuperäiseen no bail out -politiikkaan.
EU:n perustusasiakirjana aikanaan toimineessa Maastrichtin sopimuksessa määriteltiin, että kukin euromaa vastaa itse julkisesta velastaan. Ajatuksena oli, ettei rahoitusvaikeuksiin joutuvia valtioita pelasteta esimerkiksi yhteisellä velanotolla.
Monen mielestä sääntöä rikottiin jo esimerkiksi 2010-luvun alkupuolella, kun Kreikan julkista taloutta pelastettiin merkittävillä tukipaketeilla.
– Minusta pitäisi ottaa takaisin keskusteluun se, että palattaisiin alkuperäiseen euroalueen sopimukseen no bail out -säännöksineen. Samalla korostuisi kunkin jäsenmaan talousryhti.