Poliisin vahingonlaukaukset ovat äärimmäisen harvinaisia – vuonna 2010 vartija kuoli

Itä-Uudenmaan syyttäjänviraston mukaan vammat vaativat hoitoa, mutta eivät olleet hengenvaarallisia. Turma sattui noin yhden aikaan yöllä.  

Tapahtumien selvittämiseksi on aloitettu esitutkinta. Tutkinnanjohtajana toimii kihlakunnansyyttäjä Tarmo Tanner Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastosta ja tutkivana yksikkönä Länsi-Uudenmaan poliisilaitos.  

Tanner ei vielä kommentoi, millaisessa tilanteessa vahingonlaukaus tapahtui ja mihin laukaus on mahdollisesti osunut. Hän ei myöskään kerro, miten ja missä vahingonlaukaus tapahtui.  

– Tutkinta on vasta alkuvaiheessa ja tutkintatoimia on vielä paljon suorittamatta. En voi kommentoida tapahtumaa vielä yksityiskohtaisesti, Tanner sanoo.  

Hänen arvionsa mukaan menee vielä useita viikkoja ennen kuin yksityiskohtia kerrotaan. Lomalla oleva Hämeen poliisipäällikkö Tapio Saarni ei tiedä, jatkaako vahingonlaukauksen tehnyt tällä hetkellä työtään normaalisti.  

Vartija kuoli vahinkolaukaukseen

Poliisin voimankäyttöä tutkiva komisario Henri Rikander Poliisiammattikorkeakoulusta kertoo, että vahingonlaukaukset ovat harvinaisia.  

– Vielä harvinaisempaa on se, että joku saa jotain oireita. Äärimmäisen harvinaista on, että joku saa fyysisiä vammoja tai että joku kuolee, Rikander tiivistää.  

Viime vuoden alusta alkaen hänelle on raportoitu neljästä tapauksesta, jossa poliisin ase on lauennut vahingossa. Rikanderilla ei ole ainakaan tiedossa, että näistä tapauksista olisi tullut poliiseille vammoja.  

Hän kertoo lisäksi tietävänsä yhdestä tapauksesta, jossa ampumaradalla tapahtunut poliisin vahingonlaukaus aiheutti toiselle radalla olleelle poliisille korvien soimista.

Vakava vahingonlaukaus tapahtui viimeksi vuonna 2010 Pudasjärvellä. Tuolloin vartija kuoli poliisiaseman kahvioissa, kun poliisit harjoittelivat omatoimisesti voimankäyttöä. Vartijaa ampuneen poliisin mukaan hänen aseensa laukesi vahingossa.  

Satoja tunteja harjoittelua

Poliisiammattikorkeakoulussa voimankäyttöä harjoitellaan yli 200 tuntia. Rikanderin mukaan tästä 40 tuntia on ampuma-aseiden teknisen käytön opettamista.  

– Osalla opetusta voi olla enemmänkin eli voidaan tarjota tukiopetusta, sillä kyse on kuitenkin motorisesta taidosta. Monet lisäksi harjoittelevat omatoimisesti vapaa-ajalla, Rikander sanoo.  

Työelämässä poliisin pitää osallistua ampumaharjoituksiin kaksi kertaa vuodessa voimankäyttökouluttajan ohjeistuksessa. Lisäksi poliisin pitää osallistua tasokokeisiin, joissa testataan, onko tekninen suoritus ja osumatarkkuus kunnossa.  

– Harjoitusmääriä pitäisi tietenkin aina olla lisää. Mutta kun harjoitellaan, se on aina pois itse työstä, Rikander sanoo.