Pleikkarin K18-uutuuspeli sijoittuu vuoteen 2038: Tarina muuttuu pelaajan valintojen mukaan

Quantic Dreamin kehittämän, K18-leimalla varustetun pelin juoni sijoittuu Detroitiin vuonna 2038. Kaupungissa liikkuu runsaasti ihmisten apureiksi suunniteltuja älykkäitä androideja.

Pelissä ohjataan kolmea ihmisen kaltaista androidihahmoa: Karaa, Connoria ja Markusta. He kaikki törmäävät poikkeavuudeksi kutsuttuun ilmiöön, jolla tarkoitetaan androideille kehittyviä inhimillisiä tunteita.

Pelin grafiikka on hienoa katsottavaa. Miljööt ovat silmiä hivelevän yksityiskohtaisia ja päähenkilöt on mallinnettu taidokkaasti tunnetuista näyttelijöistä. Karaa esittää Twilightista tuttu Valorie Curry, Connoria True Bloodista tunnettu Bryan Dechart ja Markusta Greyn Anatomiassa näytellyt Jesse Williams.

Yksi peli - kymmeniä käsikirjoituksia

Elokuvamaisesti etenevä peli tarjoaa tuhansia valintoja, joiden seurauksena mahdollisia lopputuloksia on kymmenittäin. Monet valinnoista ovat keskenään aivan päinvastaisia, joten pelaaja voi vaikuttaa juonen kulkuun ratkaisevasti.

Tässä tullaankin asian ytimeen, nimittäin Detroit: Become Human on enemmänkin interaktiivinen animaatio-elokuva kuin varsinainen peli. Ajatuksena on kutkuttavaa, että tarinallisen pelin juonenkäänteisiin voi vaikuttaa niin dramaattisesti, että joku päähenkilöistä voi vaikka kuolla juonen silti jatkuessa.

Käytännössä kyseinen peli sisältää kymmeniä eri käsikirjoituksia pelaajan tekemien erilaisten moraalisten valintojen varalle.

Detroit: Become Human menee elokuvan ja pelimaailman yhdistämisessä kunnianhimoisesti pidemmälle kuin muut vastaavat elokuvakerronnalliset pelit. Valintojen ja lopputulosten suuresta lukumäärästä huolimatta pelaajalle tulee kuitenkin mieleen, että teki niin tai näin, niin peli etenee valmiin käsikirjoituksen mukaan.

Kun esimerkiksi yksi päähenkilöistä joutuu siivoamaan omistajansa taloa, niin pelaajasta saattaa tuntua turhauttavalta se, että hahmon ei ole mahdollista kieltäytyä siivoamisesta.

Niin sanottu aito vapaus toimia eri tilanteissa puuttuu, sillä pelaajalle esitetään kohtauksissa vain muutamia vaihtoehtoisia toimintamalleja kerrallaan. Olisikin hienoa, että hahmoilla voisi tehdä halutessaan jotakin aivan irrationaalistakin, mutta tämä vaatisi tietenkin jo tuhansia erilaisia tarinahaaroja.

Pelimaailma ei ole täysinavoin, joskin pelaaja pääsee liikkumaan ympäristössä ja tutkimaan niitä eri kohtauksissa jonkin verran. Hahmojen ohjaaminen ja kamerakulman vaihto sujuu loogisesti ja helposti.

Peli vai elokuva?

Detroit: Become Human, jättää itsestään hieman ristiriitaisen kuvan, sillä se menee elokuvamaisessa kerronnassaan jo niin pitkälle, että se ei tunnu peliltä perinteisessä merkityksessään.

Toisaalta mahdollisuus useisiin erilaisiin juonenkäänteisiin tarjoaa runsaasti viihdykettä. Pelin pariin voi aina palata uudestaan ja kokeilla, mitä tapahtuu, jos hahmo toimiikin vaikean tilanteen edessä aivan eri tavalla, kuin mitä edeltävällä pelikerralla on tehnyt.

Mikäli sinulla on vaikeuksia päättää haluaisitko vapaa-ajallasi pelata vai katsoa elokuvaa, niin Detroit: Become Human tarjoaa mielenkiintoisessa paketissa ripauksen kumpaakin.