Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa on tehty hätkähdyttävä havainto jääpeitteen ohentumisesta. Alueella on tutkittu erilaisia sääilmiöitä 50 vuotta, ja siinä ajassa jääpeitteinen aika on lyhentynyt keskimäärin lähes kaksi kuukautta.
– Ihmisen iässä on tapahtunut merkittävä muutos. Joki jäätyy puolitoista kuukautta myöhemmin kuin 1960-70-lukujen taitteessa ja sulaa vastaavasti parisen viikkoa aikaisemmin, kertoo Oulun yliopiston Oulangan tutkimusaseman johtaja, tohtori Riku Paavola.
Talvella 1966-67 Oulankajoki oli jäässä aika tarkalleen 200 vuorokautta. 1980-luvun puolivälissä mentiin ensimmäisen kerran alle 150 vuorokauden. Vuoden 2000 jälkeen pudotus on selvä, ja lyhimmillään joki on jäätynyt vain noin 110 vuorokaudeksi.
– Vuodet vaihtelevat, mutta talven trendi on selvä, Paavola tiivistää.
Pakkaset lauhtuvat
Toinen puhutteleva mittari on paukkupakkasten, yli 30 miinusasteen lämpötilojen määrä Oulangan Kiutakönkäällä Kuusamon pohjoisosassa.
– Tammi-helmikuussa vähintään viikon verran on lähtenyt paukkupakkasia pois 50 vuoden aikajakson aikana.
Vielä 1970-luvulla kovia pakkasia oli yleisesti vuosittain parikymmentä kertaa ja ylikin. Seuraavalla vuosikymmenellä kirjattiin mittaushistorian kovimmat lukemat, kun paukkupakkasia oli jopa yli 40 kertaa.
– Viime vuonna (2020) paukkupakkasia oli vain muutaman kerran.
Tammi- helmikuun keskilämpötilaksi Kiutakönkäällä mitattiin 1970-luvulla keskimäärin noin 15 pakkasastetta. Vuosina 1985-86 lukema oli hurjat 27 astetta pakkasta. Viime vuosina on oltu 10 pakkasasteen tuntumassa, ja viime vuosi jäi selvästi senkin alle.
– Lumipeitteen osalta muutos on ollut tutkimusaikana kuitenkin vähäinen, Paavola huomauttaa.
Lunta manipuloidaan
Oulangan tutkimusasemalla on meneillään laajaa kansainvälistä kiinnostusta herättänyt eco-climate -tutkimushanke, jota rahoittavat pääosin Oulun yliopisto ja Suomen Akatemia.
Tutkimuskohteina on ravinnerikas lettosuo ja kuiva ravinneköyhä männikkö. Niissä risteilee kilometrikaupalla kaapeleita ja nopea valokuituyhteys välittää tiedot reaaliajassa tutkijoille.
– Kysymys on uniikista ilmastonmuutostutkimuksesta. Manipuloimme lumen syvyyttä koeruuduilla joko lisäämällä tai vähentämällä lunta ja vertaamalla muutoksia koeruutuihin, joissa luonto säätelee tilannetta.
Tutkimuksessa otetaan huomioon myös porolaidunnuksen vaikutus. Osaan tutkimusaluetta porot pääsevät ja osa on aidattu poroilta suojaan.
Tykky tippuu
Pohjoisen metsissä on merkkejä myös uudesta ilmiöstä, joka on tuttu napa-alueilta. Siellä jää sulaa ja tumma merivesi imee auringon säteilyä. Meillä kysymys on tykystä, joka nyt tippuu usein puista alas keskellä talvea.
– Kun tykyt tippuvat talvella puista sieltä paljastuu tumma havumetsä, joka imee lämpöä ihan eri tavalla kuin lumipeitteiset puut. Se on noidankehä, yksi ilmiö ilmastonmuutoksen sisällä, itseään ruokkiva ilmiö.
Paavolan mielestä ilmiön vaikutuksia pitäisi ryhtyä selvittämään pikaisesti.