Varsinaissuomalaisella Lehtirannan tilalla lypsetään 80 lehmää aamuin illoin. Tämä tekee sukutilasta suurehkon suomalaisen maitotilan. Kun tuottajahinnat laskivat ja Venäjän vastapakotteet päättivät maitokaupan itään, ei se katsonut tilan kokoon. Nyt Lehtirannan tilakin on erittäin riippuvainen maataloustuista.
Maidontuottaja Kalle Mikkolan päivä Lehtirannan tilalla alkaa joka päivä puoli kuudelta aamulypsyllä. Päivät venyvät usein pitkiksi, niin eilenkin: tukihakemuksien täyttö päättyi vasta puolen yön jälkeen.
– Papereiden pyörittäminen on noussut niin suureen rooliin, niin se kyllä tekee semmoista ylimääräistä painetta, joka ei ole niin kovin mielekästä, Mikkola sanoo.
– Joskus kun maataloustukipapereita pyörittelee, niin olisi järkevämpää, että pyörittelisi sen tuotannon papereita, että sitä kautta hakisi niitä tuloksia, ne saattaisivat olla koko tuotannolle huomattavasti tuottavampia kuin ne maataloustukipaperit, Mikkola jatkaa.
Epätasapainoinen maitokauppa
Tuista ei kuitenkaan voi nykytilanteessa päästää irti. Ongelmia on useita. Tuottajahinnat ovat laskeneet kovasti, kun suomalainen maito kulkee myyntiin ulkomaille, samalla kun ulkomainen ylituotantomaito kuljetetaan Suomeen.
Myös idän maitokauppa on tyrehtynyt Venäjän vastapakotteiden vuoksi.
Maataloustuista ollaan siis kovasti riippuvaisia. Jopa siihen pisteeseen asti, että kukkaron nyörit ovat tiukalla.
– Jos haetaan vertauskuvaa yksityistaloudesta, niin kyllä se on sitä, että sulla on kaapissa viimeinen makaronipussi ja viimeinen tonnikalapurkki, jotka sä syöt tänään ja seuraavat hankitaan sitten vasta kun niihin on saatu rahat, Mikkola kuvailee.