Pitäisikö kaiken kelvata köyhälle? Lähes puolet perheille tarkoitetuista lahjoituksista menee roskiin ja aiheuttaa ison laskun

Hope ry:n lahjoituskassit hipovat varastohuoneen kattoa Kutomotie 6:en toimipisteellä. Heti ulkopuolella on kuusi rullakkoa pullollaan mustia jätesäkkejä. Niissä olevat lahjoitukset haetaan pian, mutta niiden uusi koti ei tule olemaan vähävaraisten perheiden vaatekaapeissa. Nämä säkit ovat matkalla kaatopaikalle. Pelkästään viime vuonna epäsopivista lahjoituksista kasaantui Hopelle maksettavaa 4 700 euroa jätekustannuksina.

Iina Kivilä poimii ruskean hupparin yhdestä lahjoituskassista. Hän tarkistaa vaatteen saumat, hihansuut ja vuoren. Kulumaa, muttei suoraan hylkäyksen arvoinen virhe. Kivilä nostaa hupparin sivummalle ja nostaa esiin seuraavan vaatteen.

Lue myös: Lapsuuden kokemukset voivat altistaa sydänsairauksille jo nuorena – kaksi selitystä

Jokainen vaate tarkistetaan erikseen, ennen kuin sitä tarjotaan asiakkaalle. Kivilä on kokenut lajittelija, hän on tehnyt vapaaehtoistyötä Hopella yli 12 vuotta. Lajittelu vie kaikista vapaaehtoisten työtehtävistä eniten aikaa. Ajatuksena on, ettei yhtäkään lasta kiusattaisi lahjoitettavan vaatteen takia. Lika, reiät ja home johtavat vaatteen suoraan hylkäämiseen.

– Kaikista lahjoituksista, mitä meille tulee, liki 50 prosenttia on sellaista, mitä emme pysty hyödyntämään mitenkään.

Kyllä sen joku pesee

Jätteeksi päätyy paljon muutakin kuin vaatetta. Hopelle lahjoitetaan myös elektroniikkaa, koriste-esineitä, astioita, pelejä, leluja, hygieniatuotteita ja harrastusvälineitä.

Upouuden näköinen ruskea vedenpitävä lastentakki pääsee jatkoon. Seuraavina paljastuvat rikkinäiset rukkaset ja harmaat nukkaiset villatohvelit päätyvät hylättävien pinoon.

Tällä lahjoituspisteellä avustaa noin 20 aktiivista vapaaehtoista. Tavaraa saa tuoda joka toinen viikko. Kutomotien piste on asiakasmäärällisesti Hopen suurin, lahjoituksia käy hakemassa 100 perhettä viikossa. Jokaiselle perheenjäsenelle annetaan kestokassi, jonne saa vapaasti valita hyllyistä mitä tahansa.

– Arvioisin, että sellainen 20-30 kuutiota tavaraa käydään läpi kahden viikon syklissä. Lajittelua tehdään joka päivä, vähintään kuusi tuntia.

Lue myös: Hope ry julkaisi pysäyttävän kuvan lahjoitusvaatteista – käyttäisitkö itse näitä?Hope ry julkaisi pysäyttävän kuvan lahjoitusvaatteista – käyttäisitkö itse näitä?

Vaatteen ei tarvitse olla uusi, mutta sen pitää olla ehjä ja puhdas. Yleisin ongelma on lika. Tällä hetkellä koko Hope ry:llä on yhteensä kaksi palkattua työntekijää koko Suomessa. Tästä huolimatta moni on sitä mieltä, että vapaaehtoisten pitäisi olla valmiita pesemään lahjoitukset. Kivilä sanoo suoraan, että ajatus on kohtuuton. Kivilä osoittaa noutoa odottavia rullakoita täynnä mustia jätesäkkejä.

– Meillä pitäisi olla teollisuuspesula käytössä, että voisimme pestä kaiken, mitä tuodaan likaisena. Noin 40 prosenttia vaatteista päätyy noihin säkkeihin siksi, että ne ovat likaisia. Monesti sellaista kestotahraista, ettei lika olisi pesussa lähtenytkään.

"Hyvä köyhä"

Kassista löytyy urheiluhousut, Kivilä iloitsee.

Yhteensä Hopella on 20 toimipistettä.

Niissä asioi viime vuonna 9 500 autettavaa perhettä, joissa yhteensä 23 000 lasta. Määrä kasvaa vuosi vuodelta.

Monella on houkutus niputtaa kaikki vähävaraiset perheet tiettyyn muottiin siitä, millaisia asioita he saavat tehdä ja omistaa. Kivilä kertoo, että tästä syystä esimerkiksi treenivaatteet, viinilasit, sisustusesineet ja lemmikkien tarvikkeet ovat harvinaisempia lahjoituksia, koska ne eivät käy yksiin joidenkin käsitykseen siitä, millaista vähävaraisen elämän kuuluu olla: vähävarainen ei saisi harrastaa, sisustaa, omistaa lemmikkiä tai kilistellä viinilaseja.

– Jokaisella lapsella on oikeus harrastukseen. Helsingissä on paljon ilmaisia harrastuksia. Viinilaseista moni kysyy, että mihin niitä muka tarvitsee, mutta kyllä jokaisessa perheessä juhlitaan joskus. Joillain on se ajatus, että ”hyvä köyhä” tyytyy vähään ja huonokuntoiseen, ei koskaan pyydä mitään eikä varsinkaan herranjestas juhli mitään.

Lue myös: Tuloerot kasvoivat suurimmilleen 14 vuoteen

Seuraava löytö saa heti tuomion. Haaleanvihreässä täkissä on hikitahroja ja muita läikkiä. Kivilä tyrmää ajatuksen siitä, että ihmisen pitää tyytyä mihin tahansa, mitä hänelle ollaan valmiita antamaan ilmaiseksi.

– Kaikki tarvitsevat peiton, muttei kukaan tarvitse tällaista peittoa. Tässä törmätään nyt siihen ajatukseen, että jollekin kriisin kohdanneelle ihmiselle, tai köyhälle pitäisi kelvata kaikki. Se on vääränlainen ajatus. Ei hädänalaiselle ihmiselle nimenomaan pidä kelvata asiat. Ihminen tarvitsee siitä suosta noustakseen jotain, mihin ei tarvitse niitä omia voimavarojaan enää hukata korjaamalla.

Juttua muokattu 9.15. Osoite on Kutomotie eikä Kutomokatu, kuten jutussa aiemmin virheellisesti luki.