Kirkon tulee olla valmis avoimeen keskusteluun eri uskontoja edustavien ja myös ateistien kanssa, sanoo Turun piispaksi valittu Mari Leppänen. Kirkon oma tutkimus kertoo, että nuorta polvea jäsenyys ei kiinnosta enää juuri lainkaan. Korona on kuitenkin osoittanut, että seurakuntien tuki on yhä tärkeää.
42-vuotias Mari Leppänen vihitään Turun hiippakunnan piispaksi ensi helmikuussa, kun filosofisena älykkönä tunnettu Kaarlo Kalliala jää eläkkeelle.
Leppänen on oiva valinta heille, jotka toivovat tämän inhimillisen suuntauksen jatkuvan. Hän on nuorta polvea edustava nainen, joka ei paaluta, eikä varsinkaan rajaa ajatteluaan oman uskon varjelemiseen.
Kirkon auktoriteetti on historiaa
Kirkon suhtautumisen muihin uskontoihin voisi tiivistää kysymykseen, saako seurakunnassa harrastaa joogaa. Leppänen vastaa kyllä.
– Kun kirkkoon kuului 90 prosenttia väestöstä, se pystyi ikään kuin jostain ylhäältäpäin ja valta-asemastaan lausumaan näkemyksiään. Näin ei enää ole. Kirkon rooli on murroksessa, tunnustaa Leppänen.
– Iso kysymys on, osaammeko me asettua dialogiin muiden uskontojen ja myös uskonnottomien kanssa. Tarvitsemme kunnioittavaa vuoropuhelua, jossa olemme samalla viivalla. Löytävätkö henkiset etsijät vastauksia elämän isoihin kysymyksiin kirkosta? Mikä on kaiken merkitys ja mieli?
Kirkon tutkimuskeskuksen tuore nelivuotiskertomus paljastaa, että 20–40-vuotiaiden sukupolvea kirkko kiinnostaa enää hyvin vähän. Kristinuskon opit eivät ole enää osa kasvua aikuiseksi.
Lue myös: Turussa on ollut piispa 900 vuoden ajan – nyt valittiin ensimmäinen nainen
Kaikki pohtimaan luonnon ja elämän merkitystä
– Kirkkoon halutaan kuulua, kun se on merkityksellistä. Tämä on nyt tosi tärkeä peili meille. Onko kirkon viestintä ja tapa elää sellainen, joka kutsuu nuorta sukupolvea puoleensa?
Leppänen lupaa, että tätä murrosta ei jäädä hanskat suorina katsomaan vierestä.
– Rakennamme Turussa uutta pyhiinvaelluskeskuksta, joka kokoaa eri tavoin ajattelevia ihmisiä pohtimaan luontosuhdetta ja ylipäätään elämän merkityksen etsimistä.
Leppäsen modernista puheesta ei aavistaisi, että hän on vanhoillislestadiolaisen liikkeen kasvatti. Äärikonservatiivinen yhteisö ei hyväksy naispappeutta eikä homoseksuaalisuutta. Leppänen on pappi ja kannattaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja.
Nuoruuden yhteisö hylkäsi naispapin...
Kysymykseen, erotettiinko hänet tästä järjestöstä, Leppänen vastaa kaarrellen.
– Vanhoillislestadiolaisuudesta ei voi sanoa, että kaikki eivät hyväksyisi naispappeutta tai homoseksuaaleja. Se on iso liike (noin 100 000 jäsentä) ja sillä on monenlaisia näkemyksiä.
– Minulle tämä liike on ollut rikas ja lämmin hengellinen tausta, mutta pappisvihkimyksen myötä etäännyin, koska liikkeen virallinen johto ei naispappeutta hyväksy. Toisaalta koko pappisurani ajan ja nyt piispan vaalin aikaan olen saanut tukea vanhoillislestadiolaisilta. Heitä on siis moneksi.
...mutta ystävät eivät
Leppänen on kuitenkin julkisuudessa kertonut, että hänet on suljettu ulos ja kohdeltu huonosti. Hän puhuu rauhallisesti, koska ihmissuhteet ovat pitäneet yllä sidettä vanhoillislestadiolaisiin.
– Minulla on siellä yhä ystäviä ja sukulaisia ja suhde heihin on hyvin lämmin. Arvostan heidän työtään. Samaan aikaan ajattelen, että ulossulkeminen ei ole oikein. Tässä kuin monessa muussa uskonnollisessa yhteisössä on taipumusta paremmin tietämiseen ja Jumalan asemaan asettumiseen.
Kirkon ja kaikkien kristillisten liikkeiden tehtävä on julistaa armoa eikä pystyttää raja-aitoja.
Parasta kristillisyyttä: soita, kuuntele, pidä huolta
Yhteiskunnan isot murheet herkistävät usein ihmisiä hengellisen sanoman äärelle. Yhteydenotot kirkon työntekijöihin ja tukipuhelimiin ovat lisääntyneet raskaan korona-vuoden takia. Kirkkoon on liittynyt ihmisiä enemmän kuin aikoihin.
– Ihmiset ovat uupuneita, yksinäisyys tiivistyy. Vanhemmat ja vanhukset kaipaavat lasten ja omaisten yhteydenottoja. Seurakunnissa on tarjottu apua, Leppänen sanoo.
– Nyt on erittäin tärkeää, että pidämme huolta toisistamme. Ja ajattelen perheitä, joilla on ollut vaikeuksia jo ennen koronaa. Tärkeää olisi pyytää apua, jos yksin ei selviydytä.
– Tänä jouluna toivon erityisesti, että joulu toisi taukoa – lepoa ja rauhaa. Jumala tulee ihmiseksi, Jumala tulee alas, jotta me voimme nousta ylös. Meissä kaikissa on kaipausta siihen, että uupumisen alta näemme sen tähden, joka syttyy taivaalla.