Pride-kuukausi on polkaissut käyntiin keskustelun samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä kirkossa. Kun Oskari Nivala vihittiin kirkossa samaa sukupuolta olevan kumppaninsa kanssa, syntyi kohu, joka ei ota laantuakseen.
Nivalan Helsingin kantakaupungissa sijaitsevassa asunnossa on minimalistinen sisustus. Kirjahyllyssä komeilee hymypatsas ja yhteiskuntapolitiikan teoksia.
Asunto on kuin kenen tahansa nuoren aikuisen pariskunnan. Nivalan ja tämän puolison, Jere Postin, yhteiselo on kuitenkin joutunut viime aikoina julkisen myllytyksen kohteeksi. Se johtuu siitä, että osan suomalaisten mielestä samaa sukupuolta olevia pareja ei tule vihkiä kirkossa.
Kun Nivalan äiti, kirkkoherra Eija Nivala vihki parin toukokuussa, vihkimisestä tehtiin useita kanteluita tuomiokapituliin.
– Meille oli tosi helppoa ja itsestään selvää mennä kirkossa naimisiin. Kuulumme molemmat kirkkoon ja olemme tietyllä tapaa aika tavallisia tapakristittyjä, Nivala kuvailee.
Mahdolliset ikävät seuraukset olivat kuitenkin tiedossa.
– Jälkipyykin volyymi on kuitenkin yllättänyt. Mutta mulla itselläni on varmaan aika paksu nahka.
Lue myös: Joona Hellman lokeroitiin homoksi jo ennen kuin hän tiesi itse suuntautumisestaan: "Monta vuotta meni hukkaan, kun en saanut löytää itseäni"
Laajempi yhteiskunnallinen keskustelu
Nivala ajattelee, että kyse ei ole heidän häistä, vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta keskustelusta, jolle he ovat antaneet kasvonsa. Oma lähipiiri on ollut kannustava ja antanut voimaa. Sosiaalisessa mediassa Nivala kuitenkin on saanut osaksensa inhottavia ja epäasiallisia kommentteja.
– Mutta en päästä vihapuhetta ihoni alle.
Miksi kirkko on tärkeä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille?
Samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen on kirkon virallisen kannan mukaan kielletty. Linjaus on ristiriidassa Suomen vuonna 2017 voimaan tulleen tasa-arvoisen avioliittolain kanssa.
Nivalan mielestä on tärkeää, että myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt löytävät paikkansa kirkosta.
– Se, että kirkko ei ole tässä asiassa kyennyt tulemaan 2020-luvulle, kertoo vaan ikävistä asenteista vähemmistöjä kohtaan.
Nivalan mukaan perusteluiksi samaa sukupuolta olevien vihkimisen kieltämiseen nostetaan yksittäisiä jakeita Raamatusta. Nivala kuitenkin kokee, että kristinuskon ydinsanoma – yksittäisiin jakeisiin katsomatta – on hyvin yksiselitteinen.
– Olemme kaikki jollain tavalla syntisiä, mutta rakkaus ja lähimmäisenrakkaus ovat Raamatun johtava sanoma. Raamatussa on kaikenlaisia yksittäisiä kummallisuuksia, kuten että omien lasten kivittäminen on ok. Mutta eihän kukaan enää tänä päivänä niiden ohjeiden mukaan toimi.
Nivalalle kirkko on myös tärkeä yhteiskunnallinen toimija.
– Kirkko on esimerkiksi kehitysavun pioneereja, ja auttaa tosi paljon heikossa asemassa olevia sekä Suomessa että ulkomailla. Minulla on halu kuulua tähän yhteisöön ja rahoittaa sitä.
MTV/Henna Koponen
Maallinen oikeus ja kirkon avioliittokäsitys ristiriidassa
Maallinen oikeus ja kirkon avioliittokäsitys ovat räikeässä ristiriidassa keskenään, eikä asia etene. Joissain turhautuneissa keskusteluissa jopa väläytellään, että jos kirkko instituutiona ei pysty sitoutumaan Suomen lainsäädäntöön, vihkioikeus tulisi siirtää vain maistraatille.
Kirkon päättävä elin, kirkolliskokous, tarvitsee määräenemmistön asian muuttamiseksi. Toinen vaihtoehto on se, että piispat päättäisivät asiasta. He antaisivat evankelilais-luterilaista kirkkoa koskevan pastoraalisen ohjeistuksen.
Luonnollinen päätös
Kirkkoherra Eija Nivalalle päätös vihkiä oma poika ja tämän puoliso oli luonnollinen.
– Olen kastanut meidän kaikki lapset ja vihkinyt Oskarin isosiskon, tyttäremme avioliittoon. Näin olemme perheessä toimineet ja siksi tämä päätös tuntui oikealta, kuvailee Nivalan äiti, kirkkoherra Eija Nivala.
Eija Nivalan tarkoitus ei ollut provosoida tai nousta barrikadeille. Hän kuitenkin toteaa olleensa täysin tietoinen kirkon kannasta, ja ajattelee itseään edelleen uskollisena kirkon palvelijana.
– Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että tämän ratkaisun kanssa pystyn itse elämään ja ottamaan vastaan sen, mitä tästä seuraa.
Kirkkoherra pohtii myös, että häistä seurannut kohu kertoo siitä, kuinka tarpeellista keskustelu yhä edelleen on. Samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä vastustavien kritiikki ei ole yllättänyt. Rohkaisua, kiitosta ja myönteistä palautetta on tullut myös paljon.
– Liikuttavaa on ollut se, että myönteistä palautetta on tullut ikään katsomatta. Iäkkäätkin ihmiset ovat varovaisesti ilmaisseet sen, että he ovat ikään kuin tätä kautta saaneet luvan käsitellä tätä kysymystä, josta on ehkä vaiettu lähipiirissä vuosikymmeniksi.
Jokaisen henkilökohtainen prosessi
Kirkkoherran mielestä tarkoituksena keskustelussa ei ole asettua puolesta tai vastaan. Monelle avioliittokäsityksen muuttuminen on prosessi, joka täytyy itse käydä läpi. Yhteiskunnallinen keskustelu voi kuitenkin avata ja raottaa omaa prosessia.
– Minusta on arvokasta, jos tämä herättää pohtimaan omaa suhtautumista asiaan. Avioliittokäsitys miehen ja naisen välisenä on kuitenkin kysymys, johon monen vakaumus ja usko nojaa, ja jos sitä horjutetaan, on ymmärrettävää, että se herättää pettymystä ja surua.
Erilaiset seksuaalietiikan kysymykset ovat korostuneet kautta aikoja kirkollisessa keskustelussa.
– Kai ne ovat lopulta niin syviä, meitä itseämme koskettavia kysymyksiä, kirkkoherra Nivala pohtii.
Raamattua on kautta aikojen tulkittu
Moni on opetettu ja kasvatettu ajattelemaan, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Avioliitto jakaa kirkkoa sekä teologisessa että inhimillisessä mielessä.
– Kirkko on itsensä ja määräenemmistösäädöksensä vanki, siitä huolimatta, että papiston ja seurakuntalaisten ja ihmisten näkökanta on tässä kysymyksessä muuttunut.
Yksi syy mille, miksi kirkolliskokouksen kannat eivät monen mielestä edusta myönteistä kantaa samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä kohtaan, on seurakuntavaalien alhainen äänestysprosentti. Todennäköisempää on, että konservatiivista näkökantaa edustavat äänestävät.
Esimerkiksi vuoden 2022 seurakuntavaalien äänestysprosentti oli 12,7.
– Joku tietysti ajattelee, että näin on hyväkin, kirkkoherra Nivala toteaa.
Erilaisten näkemysten yhteensovittamista
Kirkko ei todennäköisesti etsi asiassa enää konsensusta vaan enemminkin pyrkii sovittamaan erilaisia näkemyksiä yhteen. Ainakin tämä tuntuu kirkkoherra Nivalasta todennäköisemmältä.
– Tällä hetkellä näen sen toteuttamismahdollisuuden suurempana kuin sen, että kirkko sallisi samaa sukupuolta olevien vihkimisen.
Arkkipiispa Tapio Luoma tunnistaa eri näkökannat ja polarisoituneen keskustelun.
– Tähän on olemassa oikeastaan vain yksi ratkaisu. Ja se on se, että meidän tulee hyväksyä, että on olemassa vähintään kaksi eri näkökulmaa kirkolliseen vihkimiseen.
Edessä on vielä konkreettinen työ. Eli miten käytännössä toteutetaan se, että kaikki eivät halua vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.
– Parhaillaan piispoilla on käsittelyssä kirkolliskokouksen pyyntö, jossa meitä pyydetään miettimään ratkaisua kirkon erimielisyydelle samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen suhteen.
Ketään ei voi pakottaa toimimaan vastoin vakaumustaan
Yli puolet papeista on Luoman mukaan valmiita hyväksymään samaa sukupuolta ovien parien vihkimisen.
Toisaalta ketään ei voi pakottaa muuttamaan omaa avioliittokäsitystään tai toimimaan vastoin vakaumustaan.
Nivala on haastatelluista optimistisin.
Hän muistuttaa, että kymmenessä vuodessa on jo tapahtunut iso loikka asenteissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.
Lue myös: Ugandassa allekirjoitettiin lakimuutos – kuolemanrangaistus "törkeästä homoseksuaalisuudesta"
Miksi tiettyjä asioita Raamatussa painotetaan?
Miksi homoseksuaalisuus nousee kirkollisessa keskustelussa niin vahvasti esiin?
Miksi arkkipiispan mielestä tiettyjä kohtia Raamatussa painotetaan enemmän, kuin toisia?
– Raamattua on aina tulkittu. Ja aina kulloinenkin aika, konteksti ja kulttuuri vaikuttavat siihen, minkälainen näkökulma siihen tulkintaan otetaan. Jos miettii kirkon 2000-vuotista historiaa, niin kirkko on aina löytänyt keinon sopeutua yhteiskuntaan.
Luoma on itse muuttanut kantaansa samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä kohtaan kielteisestä myönteiseksi. Millainen prosessi se oli?
– Voisiko sanoa, että ei se ollut ensimmäinen asia, mikä minun ajattelussani elämäni varrella on muuttunut. Olen toki pohtinut sitä kaiken sen aikaa, kun se on kirkossa voimakkaasti ollut esillä, jo parikymmentä vuotta. Mutta se mikä sai minut miettimään syvemmin asiaa oli, että millä tavalla kirkko voi palvella niitä jäseniään, jotka elävät samaa sukupuolta olevan kanssa suhteessa.
Muuttuuko kirkko?
Tuleeko kirkolliskokouksen kanta muuttumaan?
Arkkipiispa toivoo niin.
– On todennäköisempää, että seuraamme muita Pohjoismaiden luterilaisia kirkkoja, kuin että emme niin tee.
Nivala kertoo kantavansa huolta uskovaisista sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvista, joilla ei ole riittävää sosiaalista tukea.
– Olen itse varmaan ollut aika onnekas. Minulla on ollut aina kannatteleva tukiverkko, perhe, kollegat ja ystävät. Kannan huoleni niistä, joilla ei ole kannattelevaa tukijoukkoa. On ihmisiä, jotka särkyvät vihapuheen takia. Siksi tämä asia tulee saattaa maaliin.
Käykö samoin kuin naispappeuden suhteen?
Voiko samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen kanssa käydä samalla tavalla, kuin naispappeuden kanssa? Kirkolliskokous hyväksyi naispappeuden Suomessa vuonna 1986.
Monet herätysliikkeet evankelilais-luterilaisen kirkon piirissä pitäytyivät kuitenkin kirkon aiemmassa käytännössä.
Jakautuuko kirkko, tuleeko se edustamaan yhä pienempää väestönosaa – vai löytävätkö sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt paikkansa kirkossa, jos Raamattua tulkitaan uudessa ajassa?
Kirkkoherra Eija Nivala katsoo etähaastattelun aikana ikkunasta ulos ja pohtii vastaustaan pitkään.
– Kyllä minä ajattelen, että kirkkoon mahtuu, erimielisyyksistä huolimatta. Mutta jotenkin toivon, että tämä olisi se asia, jossa voisimme kysyä itseltämme, että mitä rakkaus vaatii? Mitä se merkitsee, kun Raamatussa sanotaan, että suurin niistä on rakkaus?