MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen kirjoittaa Tampereen Ilveksen voittavasta jääkiekosta. Kyse on nuorten pelaajien jääkiekosta, jossa on sekä rakennetta että nopsajalkaisuutta. Siinä meinaa jäädä vanhusten lätkä Liigassa kakkoseksi, kun Ilves lyö ison vaihteen silmään, pohtii Sihvonen.
LUE MYÖS: Ilveksen dramaattisessa Kärpät-voitossa oma sivupalkinto – uusi liigaennätys!
Saan tiivistetyksi Ilveksen tämän hetkisen iskukyvyn hyvyyden muutamaan sanaan. Ilves pelaa sekä nuorten pelaajien nopsajalkalätkää että tarvittaessa aikuisten jääkiekon rakennetta; kyseessä on upea, voittavan lätkän notkea yhtälö. Millään muulla joukkueella ei ole Liigassa asettaa kaukaloon tuota tuplareseptiä yhteen liitettynä: nopsajalkaista rakennelätkää.
Katsotaanpa hieman Ilves-reseptiä käytännössä:
Kuten tiedetään, sarjakärki Kärpät pelaa kotonaan Raksilassa hurlumhei-kiekkoa. Jos vierasjoukkue lähtee siihen vastaamaan hurlumheillä, tulee noutaja – paitsi Ilvekselle. Todistin omin silmin, miten viime lauantaina ensimmäisestä erästä selvittyään Ilves käänsi kärkiottelun pelin virtauksen ja jopa kiekkokontrollin itselleen; kun ottelu jatkui, nuoret Ilves-pelaajat alkoivat saada itseluottamusta, ja lopulta Kärppien peli- ja liikenopeus oli ajettu ylös, ja ohikin.
Kärpät alkoi paikka paikoin jäädä nuorten pelaajien Ilveksen nopsajalkalätkän jalkoihin. Seuraus: tiukka matsi, jonka tamperelaiset voittivat jatkoajalla.
Tuonnottain HIFK:ta vastaan Ilves oli edelleen ihan nopsajalka, mutta se pelasi myös napakkaa rakennetta, koska vuorostaan myös HIFK on saanut oman viisikkopelinsä viisaasti tiiviiksi. Seuraus: tiukka peli, jonka HIFK voitti jatkoajalla.
Jokin aika sitten paikallispeli Hakametsässä. Siinä Ilves pelasi sekä rakennetta että nopsajalkalätkää Tapparaa vastaan. Vaikka peli oli tiukka ja maalin voitto Ilvekselle, merkitsin ottelusta muistiin pitkiä tuokioita, joissa pelin virtaus oli suosiollinen Ilvekselle sekä pelitavan rakenteellisuuden mutta etenkin joukkueen nopsajalkaisuuden tähden. Ilves löi Tapparan kahdella rintamalla.
Kärpät ja Tappara eivät pärjää Ilvekselle
Spekuloin, kerrankin. Jos juuri nyt pelattaisiin seitsemän pelin pudotuspelisarjat, Ilves lähettäisi kesälomille Kärpät ja Tapparan, HIFK:lle se ei sentään pärjäisi. Sellainen kutina minulla on juuri nyt.
Kärpät pelaa etenkin kotonaan tyhmästi tulella leikkien. Muille hurlumheillä pärjää, mutta ei pitkässä sarjassa Ilvekselle, kun mitataan nopsajalkaisuutta.
Tappara jää tällä hetkellä Ilvestä perään sekä liikkeessä että rakenteessa. Rakenne olisi Tapparan juttu, mutta sitä kun löytyy parempana versiona myös Ilvekseltä.
Jotkut HIFK, JYP, KooKoo ja HPK ovat Ilvekselle pahimpia. Nuo neljä ovat pelikirjajoukkueita, joissa pelaajien ei tarvitse lähteä pidäkkeettömään nopsajalkakilvanluisteluun Ilveksen nuorukaisten kanssa.
Aivan kuin Pohjois-Amerikan alle 23-vuotiaden yhdistelmäjoukkue
Ilves muistuttaa etäisesti maailmancupin 2016 Pohjois-Amerikan alle 23-vuotiaiden yhdistelmäjoukkuetta. Tosin sillä erotuksella – tamperelaisten hyväksi – että Ilveksellä on käytössään myös hyvin moderni pelikirja.
Mainittu pohjoisamerikkalaisten yhdistelmäjoukkue pelasi ilman paineita ja vastuuta mistään hieman hölmöä coast-to-coast-lätkää, josta ei ole tietenkään tullut huoneentaulua NHL-lätkään, vaikka uskaliaimmat niin arvelivat. Mutta erään asian se joukkue antoi ilmi: jääkiekkoilusta oli ja on kovaa kyytiä tulossa nuorten, maksimaalisesti liikkumaan kykenevien ja pelaavuutta alleviivaavien nuorten miesten peli.
Sitä Ilves edustaa kotoisessa Liigassamme parhaimmin! Ja vieläpä mainitulla pelikirjalisällä.
Jouko Myrrä – olin väärässä hänen suhteen
Olin, myönnettäköön, väärässä, kun ennustin Ilvekselle heikkoa kautta sen jälkeen, kun seura antoi Karri Kivelle potkut. Epäilin päävalmentajaksi noussutta Jouko Myrrää – syyttä.
Tosin Kivelle on edelleen annettava ansionsa tästä Ilveksen viime aikaisesta menestyksestä. Kivi on pääarkkitehti sille, että Ilves pelaa yhdistettyä nopsajalkaa rakenteella. Olkoonkin, ettei Ilves Kiven aikana kyennyt aivan tällaiseen nopsajalkaisuuteen, saati toisteiseen rakenteeseen.
Jouko Myrrän aikana nuo kaksi ulottuvuutta ovat jännittävällä tavalla alkaneet tukea ja kirittää toinen toistaan. Aivan kuin paradoksaalisesti jokin uusi kuri ja roti olisi lisännyt pelaamisessa sekä yksilöiden että kollektiivin luovuutta.
Huolehtivaa ja välittävää isähahmoahan nuoret pelaajat tarvitsivat loistaakseen. Sitä Myrrä on nyt selvästi Ilveksen pelaajille.
Jaloa ja Saloa unohtamatta
Nopsajalkaisuuden tärkeä arkkitehti Kiven ohella on toimitusjohtaja Risto Jalo esikuntineen sikäli, että Ilves on ohjelmallisesti hankkimalla hankkinut riveihinsä näitä nopsasti pelaamaan kerkeäviä nuorukaisia. Siitä pisteet Jalolle!
Ilveksen pelin rakenteesta näyttäisi vastaavan apuvalmentaja Olli Salo. Olen tähystänyt sekä paikan päällä että Telialta silmä kovana Ilveksen vaihtoaitoon. Siellä näkyy pelaamiseen liittyviä ohjeita jakavan ennen muuta Salo. Myrrä tyytyy olemaan liki äänetön mutta tyylikäs ja karismaattinen johtohahmo, jonka puoleen pelaajat aina välillä mutta vain välillä kääntävät kysyvän katseensa.
Perättäisin sanoin: tässä koossa olevassa Ilves-joukkueessa on jotain aivan ainutlaatuista. Nauttikaamme siitä nyt, kun se vielä on mahdollista.