MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen analysoi Rikard Grönborgin Tapparaa ja Antti Pennasen Ilvestä, jotka kohtasivat Tampere Cupissa perjantaina.
Ilves ja Tappara ottivat yhteen Tampere Cupissa. Kaksijakoisen ottelun voitto kirjattiin tupsukorville maalein 2–1.
Ilveksen päävalmentaja Antti Pennanen näyttää pelitavan osalta jatkavan tutkimusretkeilijän kerettiläistä ristiretkeään yleistä suomalaista pelitapaa vastaan.
Tosin jos en erehdy, Pennanen on kuluneen kesän aikana katsonut nauhoja ja miettinyt päänsä puhki, mitä olisi sittenkin tehtävä toisin verrattuna viime kauteen. Yllättävän uppiniskainen Pennanen kuitenkin edelleen on.
Tapparan päävalmentaja Rikard Grönborg vuorostaan tekee, mitä hänen on tehtävä, eli on oma itsensä. Grönborg on korostanut triviaalilla tavalla, ettei hän ole Jukka Rautakorpi eikä Jussi Tapola.
Pitkän analyytikon kokemukseni nojalla SM-liigasta tohdin jo nyt sanoa, että Liigan Siperia tulee opettamaan Grönborgia kovalla kädellä. Yksi harjoituspeli riittää minulle kertomaan, mistä pelillisestä ideastaan Grönborgin on luovuttava – ja lienee varmaa, että hän siitä luopuu – syyskuun loppuun mennessä.
Väliin huomautan, ettei sen enempää Grönborgilla kuin Pennasella ole ympärillään niin vahva valmennustiimi kuin sen sopisi ja pitäisi olla. Pennanen ei siedä lähellään liian näkemyksellisiä osaajia; Grönborg on selvästi sen varassa, mitä hänelle on seuran puolelta adjutanteistaan kerrottu.
Jos en väärin havainnoinut, Grönborg ”katsoo päältä” pelaajapenkin takana. Pennanen sekä katsoo päältä että on siirtynyt peluuttamaan lisäksi hyökkääjiä.
Ja tässä pieni yksityiskohta Grönborgista: On selvää, ettei hän vielä tunne kovin hyvin pelaajiaan. Kun Tappara sai mahdollisuuden ratkaista peli rangaistuslaukauksella Ilvestä vastaan, apuvalmentaja Pasi Puistola vihjasi päävalmentajan korvaan tällä kertaa väärää hevosta, Petteri Puhakkaa.
Juhani Tammisen opein kaukaloon
Pennasen Ilveksestä voi surutta sanoa, että joukkue pelaa edelleen voittopuolisesti nopeasti pystyyn, mutta sen pohjaksi ja eräänlaiseksi varaventtiiliksi tuntuu olevan kehitteillä jotain uutta. Sen varauman jätän, että tuo jokin uusi saattoi johtua myös siitä, että Tapparan pelasi niin kovin oudosti läpi koko ottelun. Tappara prässäsi 60 minuuttia! Hymyilyttää sanoa, mutta pois lukien Tapparan kontrollilähdöt, Tappara pelasi karvauspelinsä Juhani Tammisen 60 minuutin paineena.
Tuon Tapparan prässipelin alta Ilves tuli ajoittain mielenkiintoisesti ulos. Tämä on se, josta äsken sanoin, että ilmassa on mahdollisesti jotain uutta Pennaselta. Ilves tuli ajoittain paineen tai puolipaineen alta ulos koko viisikon kiekottelulla lyhyin syötöin eri suuntiin. Viimeksi näin on pelattu HPK:n erilaisissa laboratorioissa 2010-luvun vaihteessa. Ja siellähän Pennasen tausta onkin.
No, pitää jäädä seuraamaan, onko tuo koko viisikon kiekottelu Pennasen ratkaisu viisikon saada tehdyksi tilaa – ettei aina tarvitse typerehtiä pystyyn joka hetki. Joka tapauksessa Ilves pelasi nyt järkevämmin kuin melkeinpä kertaakaan viime kaudella.
Ilveksen organisaation kannalta tosin on erittäin oireellista, että sen päävalmentaja etsii ja etsii edelleen pelikirjaansa. Ilves on asemassa, jossa sen pitää vihdoin vain ja ainoastaan voittaa. Ilveksen ei pitäisi olla ikään kuin alusta, jossa päävalmentaja saa tehdä pelitavallisia kokeiluja omien mielihalujensa mukaan.
LUE MYÖS: Ilvekseltä yllättävä ratkaisu: Monivuotinen kapteeni jättää vastuutehtävänsä – "Oma päätökseni"
Pomot Risto Jalo ja Timo Koskela ovat tuossa mielessä tehneet isoja ammattivirheitä sen jälkeen, kun Karri Kivelle annettiin potkut. Ensin Jouko Myrrä opetteli pelin valmentamista, nyt Pennanen elää jossain kokeellisessa laboratoriomaailmassa pelitapansa kanssa.
Grönborgilla edessään pitkä tie
Entä Tappara ja Rikard Grönborg?
Muistan Tapparan joskus pelanneen kovan fysiikkaharjoittelun jäljiltä Rautakorven ja Tapolan alaisuudessa raskaalla jalalla. Mutta en muista Tapparan kymmeneen vuoteen väsähtäneen yksittäisen pelin kuluessa. Ilvestä vastaan Tappara oli energinen ja vahva ensimmäisessä erässä, toinen erä mentiin puolin ja toisin hieman mukkelis makkelis – ja kolmannessa erässä Tapparan tankki oli tyhjä! Miksi?
Luuleekohan herra Grönborg oikeasti, että jääkiekkoa – etenkään sarjajääkiekkoa – voi ja jaksaa Suomessa pelata 60 minuutin paineena? Ehkä Ruotsissa voi, jos siellä kaksi joukkuetta hölmöilee samalla tavalla. Siinä kumpikin väsyy yhtä paljon.
Apuvalmentajien Puistolan ja Juha Juujärven tulee pikimmiten kertoa päävalmentaja Grönborgille, ettei tällainen peli vetele SM-liigassa. Eikä kyse ole vain jaksamisesta.
LUE MYÖS: Kevään kiekkokurimus avasi silmät – SM-liigaan palaavalta kultaleijonalta painava lausunto: "Urheilullisesti tosi hieno asia"
Tapolan Tappara oli raudanluja puolustusalueen puolustuspelissään, Euroopan kovin. Perjantaina Ilvestä vastaan Tappara hiipui ottelun mittaan niin, että voimien hupeneminen näkyi etenkin puolustusalueen puolustuspelissä. Ja edelleen, kyse ei ole vain voimien hiipumisesta. Ongelma oli ja on myös mentaalinen.
Jos pelitavassa on jokin liian dominoiva painopiste – kuten Tapparalla Ilvestä vastaan tarkoitus ja vaade liki totaaliseen prässäämiseen hyökkäysalueella – muut painopisteet väistämättä heikkenevät.
Grönborgilla tuntuu olevan vielä pitkä matka siihen, että hän ymmärtää, suomalaisittain, mitä on vaalia pelin virtausta kokonaisvaltaisesti. Ei ole olemassa mitään syytä, miksi pelitapa ei ottaisi huomioon pelin kaikkia rytmejä. Tämä Grönborgin on opittava tosi nopeasti. Tosin sattuu sitä suomalaisillekin – niin kuin Pennaselle viime keväänä. Tommi Niemelän Pelicans löi selkeästi ja suvereenisti Pennasen Ilveksen, joka ei, myrräläisittäin, suostunut soittamaan ollenkaan hitaita rytmejä.
Grönborgilla ja Pennasella on molemmilla käytössään suuri määrä hyvä pelaajia, hyviä pelaajia SM-liigaan. Tosin Grönborgilla ei ole Jori Lehterää eikä Pennasella Petri Kontiolaa. Minulle jäi pienen pieni aavistus siitä, ettei Tapparalla ja Ilvekselle välttämättä ole 2023–2024 tappavan tehokkaita ylivoimia.
Jos oikein laskin, puheena olevassa ottelussa nähtiin noin tusina ulkomaalaista pelaajaa jäällä, kuutisen kappaletta molemmilla. Seuroissa on tehty sikäli huolellista työtä, että kyseiset pelaajat ovat kauttaaltaan laadukkaita osaajia. Ja siltikään ainutkaan heistä ei tule yltämään Jori Lehterän luokkaan.
Ensipuraisuni Tapparasta ja Ilveksestä antaa aihetta seuraavaan loppukaneettiin: koska sekä Grönborg että Pennanen antamalla antavat tasoitusta pelikirjansa puolesta, eivät tamperelaiset ole mitenkään karussa vaikkapa HIFK:lta ja Kärpiltä.