Nuori biologian ylioppilas Marja Simonsuuri, sittemmin professori Simonsuuri-Sorsa, löysi puutarhastaan luun yli 50 vuotta sitten. Vuosikymmeniksi autotalliin unohtunut löytö paljastui vastikään valmistuneessa tutkimuksessa noin 5-19 miljoonan vuoden ikäiseksi.
Kesäkotinsa puutarhatöiden parissa syksyllä 1960 ahkeroinut Simonsuuri-Sorsa muistaa lapion kolahtaneen johonkin kovaan.
– Olin kaivamassa perunapeltoa muistaakseni aika syvältä, varmaan noin puolen metrin syvyydestä. Sieltä löytyi lohkare, jonka luulin olevan kivi.
Kivi osoittautui kuitenkin puhdistuksen jälkeen luulohkareeksi. Juuri biologian opinnot aloittanut ylioppilas innostui ja ajatteli löytäneensä fossiilin.
– Näytin luuta äidilleni ja hän sanoi, että lopeta höpöttäminen, ei Suomessa ole fossiileja. Hän arvioi luun kuuluvan härälle, sillä hän oli löytänyt samasta paikasta aiemmin härän kyntökengän.
Luu unohtui yli 40 vuodeksi
Luunpala unohtui puutarhavajaan, ja kun kesäpaikka myytiin, löytö siirtyi muuttokuorman mukana uuden asunnon autotallivarastoon. Sinne sanomalehteen kääritty luu unohtui uudestaan, tällä kertaa yli 40 vuodeksi.
Luu löytyi autotallista taas uuden muuton yhteydessä.
– Mieheni piteli sitä käsissään ja huusi, että mikä piru tämä on. Sanoin, että se on se mammutin luu, vaikka ei sitä kukaan ollut sellaiseksi tunnistanut.
Muinaislöytö päätyi lopulta Simonsuuri-Sorsan sanojen mukaan ”Suomen parhaalle paleontologille”, Mikael Forteliukselle.