Pekka Saurin kolumni: Ryhdyn populistiksi – ihmisissä ei ole merkittäviä ääripäitä

Olen käsittänyt, että populismi tarkoittaa monimutkaisten asioiden kertomista yksinkertaisin ja ymmärrettävin sanoin.

Olen päättänyt ryhtyä populistiksi. Yritän kertoa muutaman mieleni päällä olevan monimutkaisen asian yksinkertaisin ja ymmärrettävin sanoin.

Ihmisissä ei ole merkittäviä ääripäitä. Ei kukaan ole mielestäni oikeasti fasisti eikä oikeasti kommunisti. Joitakin perinneyhdistyksiä voi olla, mutta niillä ei ole merkitystä, ellei niille merkitystä anneta. Ei kannata antaa.

Ylivoimainen osa ihmisistä puurtaa arkeaan hyvässä järjestyksessä ja toivoo, että maailman ongelmat ratkaistaisiin niiden ratkaisemiseen vuosikymmenten tai -satojen mittaan järjestettyjen neuvottelu- ja päätösprosessien kautta.

Tietenkin aina välillä monia ärsyttää, että ratkaisut viipyvät. Minuakin aina välillä ärsyttää. Lopulta ratkaisut kuitenkin löydetään. Ei lopullisia ratkaisuja, mutta jonkinlaiset ratkaisut, joilla mennään jonkin aikaa. Kaiken aikaa ylivoimainen osa ihmisistä puurtaa arkeaan hyvässä järjestyksessä.

Tässä vaiheessa osa tämän lukijoista ajattelee, että yritän vähätellä ja vesittää globaaleja ongelmia, joista kaikki olemme piinallisen tietoisia. En yritä. Tarkoitukseni on tasan päinvastainen.

Taistelevat ääripäät ovat hyvin pieniä

Ihminen ei voi elää jatkuvassa kiihtymyksen ja pöyristymisen tilassa. Se ei ole mitenkään mahdollista. Se ei edesauta minkään ongelman ratkaisua. Jatkuva kiihtymyksen ja pöyristymisen tila johtaa ennemmin tai myöhemmin – todennäköisesti ennemmin – uupumukseen, toivottomuuteen ja toimintakyvyttömyyteen.

Kansalaiskeskustelusta ja erityisesti sosiaalisesta mediasta saa helposti käsityksen, että kansa on jakautunut keskenään taisteleviin ja toisiaan vastaan hyökkääviin ryhmiin. Ei ole.

Todellisuudessa keskenään taistelevat ryhmät ovat hyvin pieniä. Mittaluokkaharha syntyy sähköisessä viestinnässä helposti. Ei kannata mennä siihen harhaan, eikä antaa pienille ryhmille kokoaan suurempaa asemaa.

Suomalainen yhteiskunta hyvinvointivaltioineen päivineen on ihmiskunnan hienoimpia saavutuksia, jonka arvo ymmärretään ympäri maailmaa koko ajan paremmin.

Kaikki poliittiset puolueet ovat olleet mukana sen rakentamisessa niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla. Näin tulee olemaan tulevaisuudessakin. Vaaleja käydään, hallituspuolueet siirtyvät oppositioon ja oppositiopuolueet hallitukseen. Kyselytunnilla käytetään värikästä kieltä. Neljä vuotta kuluu, ja taas käydään seuraavat vaalit. Näin se on ollut, ja näin se on oleva.

Ihmiskunnan ongelmat ratkeavat tavallisuudesta käsin

Yhteiskunnan ydin on tavallisuus. Vain poikkeamat tavallisuudesta nousevat otsikoihin.

Usein poikkeamat tavallisuudesta ovat tavalla tai toisella negatiivisia. Tästä seuraa helposti vaikutelma, että maailma on menossa päin helvettiä. Lapset pitäisi siitä huolimatta hakea päiväkodista tänäänkin, ja ratkaista mitä ruokaa tehdään päivälliseksi.

Aina välillä on hyvä muistaa, että tavallisuus jatkuu päivästä toiseen – ja maailman ja ihmiskunnan ongelmat ratkaistaan siitä tavallisuudesta käsin.

Kirjoittaja on työelämäprofessori Helsingin yliopistossa.