Presidentti Sauli Niinistön seuraaja valitaan suoralla kansanvaalilla alkuvuodesta 2024. Siihen on vähän yli kaksi vuotta. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, spekulointi mahdollisilla ehdokkailla alkaa ottaa kierroksia ensi keväänä.
Nyt olisi vielä kotva aikaa miettiä ilman nimiä, mikä Suomen Tasavallan Presidentin rooli on uudessa viestintämaailmassa. Presidentti on nimittäin media.
Sauli Niinistö on Suomen ensimmäinen sosiaalisen median aikakauden presidentti. Sosiaalinen media on viestinnän vallankumous: se on murtanut perinteisen median valta-aseman. Jokainen voi nyt saattaa oman yleisönsä ulottuville tasan millaista kontenttia haluaa. Enää ei ole minkään valtakunnan portinvartijaa valvomassa, mitä kaikkea julkisuuteen pääsee.
Tilanne on sivilisaation historiassa ennenkokematon. Suomen aiemmat presidentit olivat viestinnässään enemmän tai vähemmän riippuvaisia perinteisestä mediasta, joka tarjosi heille ohjelma-aikaa ja palstatilaa.
Toki myös presidentin valtaoikeudet olivat vuosituhannen vaihteeseen saakka niin järeät, että perinteiset mediat riensivät ritirinnan näkyvyyttä ja kuuluvuutta presidentille antamaan.
Kun mietitään, miten Urho Kekkonen onnistui paaluttamaan itselleen niin suvereenin valta-aseman kuin onnistui, kannattaa tarkastella Kekkosta mediana: hän oli erittäin tuottelias kirjoittaja ja viestijä niin yksityisesti kuin julkisestikin ja toimi vielä presidenttikaudellaan Suomen Kuvalehden nimimerkkikolumnistina. Moista ei ollut sitä ennen nähty, eikä ole nähty sen koommin.
Jos sosiaalinen media olisi keksitty 50 vuotta aikaisemmin, Kekkonen olisi ilman epäilystä ottanut haltuun niin Twitterin kuin Instagraminkin: “Get over it, saatanan #tunarit!”