Suomelta puuttuu näkemys Euroopan unionin tulevaisuudesta ja Suomen roolista siinä. Paavo Lipposen pääministerikauden jälkeen Suomesta ovat puuttuneet vahvat Eurooppa-poliitikot. Vaikka kansalaisten tuki jäsenyydelle on pysynyt vankkana, puolueiden ja puoluejohtajien EU-kannanotot ovat olleet jo vuosikaudet ensi sijassa vältteleviä ja defensiivisiä, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Pekka Sauri.
Korviini on jäänyt soimaan nykyisen hallituksen eurooppaministerin vastustamaton perustelu EU:n elvytyspaketille viime keväänä: se oli “välttämätön paha”, joka eduskunnan nyt vain piti hyväksyä.
Suomi ei kuitenkaan ole tässä tahdottomuudessaan yksin. Euroopan unioni hakee ylipäätään tarkoitustaan maailmassa. Britannia on eronnut liiton jäsenyydestä, ja vahingoniloinen hähättely Brexitin aiheuttamille vaikeuksille on ns. lyhyt lämmin. Puola ja Unkari uhmaavat sisäpolitiikassaan eurooppalaisia perusarvoja, mutta niiden uhkaaminen erottamisella olisi epäuskottavaa – sehän pienentäisi ja heikentäisi unionia entisestään.
Globalisoituvassa, moninapaistuvassa maailmanpolitiikassa hajanainen EU on jäämässä USA:n ja Kiinan voimapiirien katveeseen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hehkutettu liberaalin demokratian voittokulku on pysähtynyt, ja autoritaarinen, kansallismielinen populismi on vahvistunut eri puolilla planeettaa. Eurooppa näyttää voimattomalta lähialueidenkin kriisien ratkaisemisessa: Valko-Venäjä vajoaa yhä häikäilemättömämpään diktatuuriin, ja Venäjä on miehittänyt Ukrainalle kuuluvaa Krimiä jo seitsemän vuotta.
Jottei olisi yhtään liian helppoa, Saksan liittokanslerin Angela Merkelin pitkä valtakausi päättyy, ja Ranskassakin Emmanuel Macronin asema on katkolla ensi kevään presidentinvaaleissa.