Pekka Saurin kolumni: Järjestöt ovat riippuvaisia rahapeliriippuvaisista – katkaistaan tämä kytkös nyt

0:44
Katso myös: Koronaepidemia heikensi Veikkauksen tuloja, mikä muutti myös sen rahoitusta nauttivien järjestöjen asemaa. Annika Saarikko kertoo, miten tämä puuttuva rajoitus paikataan.

On hiuksia nostattavaa, että arviolta puolet rahapelien tuotosta on peräisin eniten pelaavan viiden prosentin rahoista. Mielikuva marketin tuulikaapissa kansaneläkettään hedelmäkoneeseen hakkaavasta mummosta tai vaarista vastaa todellisuutta surullisen hyvin. Tätä järjestelmää ei voi puolustella millään, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Pekka Sauri.

Heti alkuun ilmoitan sidonnaisuuteni: olen rahapelien tuotoista avustusta saavan Suomen Museoliiton puheenjohtaja. Kirjoitan tämän päästäkseni jonkinlaiseen rauhaan omantuntoni kanssa. Ei ole eettisesti oikein, että kulttuuri-, urheilu-, nuoriso- ja hyvinvointijärjestöt käyttävät toimintaansa rahapeliriippuvaisten peleihin häviämiä varoja. Olen piehtaroinut tämän ongelman kanssa useampiakin niin sanottuja unettomia öitä.

Tarkoitus on oikea, mutta menetelmä väärä

Faktat: Veikkaus Oy:n rahapelien koko tuotto käytetään hyviin tarkoituksiin erilaisten järjestöjen avustusten kautta. Rahapeleistä kertyvää tuottoa on viime vuoteen asti ollut yli miljardi euroa vuodessa. Avustuskohteita eli edunsaajia on tuhansia. Sosiaali- ja terveysjärjestöt saivat 380 miljoonaa euroa vuodessa, kulttuuri- ja taidealat 258, liikunta 151, tiede 106, nuorisotyö 54, veteraanit ja sotavammakorvaukset 91 ja (ehkä hieman yllättäen) hevosurheilu 40 miljoonaa.

Avustusten jaosta päättävät toimialojensa mukaan maa- ja metsätalousministeriö (se hevosurheilu), opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö – ei siis Veikkaus itse, kuten jotkut keskustelupalstojen kirjoittajat näyttävät uskovan.

Kukin voi olla omaa mieltänsä siitä, kuinka hyviin tarkoituksiin rahapelien tuotot menevät, mutta en tässä puutu siihen. Joka tapauksessa järjestöjen toiminta on enemmän tai vähemmän riippuvaista näistä avustuksista.

Järjestöt ovat siis riippuvaisia rahapeliriippuvaisista.

Ja kyllä, tiedän hyvin, että kaikki rahapelaajat eivät ole riippuvaisia. Mutta liian monet ovat. Tutkimusten mukaan peliongelmaisia on Suomessa noin 100 000. Hiuksia nostattavaa on, että paljon rahapelejä pelaaville suomalaisille on tyypillistä pienituloisuus, ulkopuolisuus työelämästä ja varttunut ikä. Vielä hiuksia nostattavampaa on, että arviolta puolet rahapelien tuotosta on peräisin eniten pelaavan viiden prosentin rahoista. Mielikuva marketin tuulikaapissa kansaneläkettään hedelmäkoneeseen hakkaavasta mummosta tai vaarista vastaa todellisuutta surullisen hyvin.

Tätä järjestelmää ei voi puolustella millään.

Rahoituksen tulevaisuus on hämärän peitossa

Suhtautuminen järjestöjen rahapeliriippuvuuteen on kaikeksi onneksi muuttumassa. Rohkean puheenvuoron käytti syyskuussa Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani Suomen Urheilulehdessä:

“Meillä on urheilun julkisessa rahoituksessa valtava sisäsyntyinen arvoristiriita. Meillä on huoneessa elefantti, josta yksikään urheilun edustaja ei puhu mitään. Rahapelihaitat ovat Suomessa valtava, päihdeongelmiin verrattavissa oleva ongelma. Siitä huolimatta urheilun rahoituksen peruslogiikka on se, että mitä enemmän ihmiset häviävät rahaa Veikkaukselle, sitä enemmän urheilu saa rahaa.”

En olisi itse osannut sanoittaa asiaa napakammin. Eikä tämä “valtava sisäsyntyinen arvoristiriita” siis koske pelkästään urheilua, vaan kaikkia Veikkauksen tuottojen edunsaajia.

Tänä vuonna koronapandemian aiheuttamat rajoitukset ovat vaikuttaneet dramaattisesti myös Veikkauksen rahapelituottoihin. Veikkaus ehti jo ennen koronaa sitoutua vähentämään rahapelikoneiden määrää, ja pelaajan pakollinen tunnistautuminen on tulossa voimaan vuonna 2022.

Hallitus päätti juuri budjettiriihessä korvata järjestöille avustukset, jotka ne menettäisivät Veikkauksen tuottojen vähenemisen takia. Tämä kertaluontoinen rahoitus on noin 347 miljoonaa euroa.

Rahoituksen tulevaisuudesta ei vielä ole tietoa. Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) rauhoitteli kyllä järjestöjä, että kompensointia jatketaan tulevina vuosina, “mutta ei näin suuressa mitassa”. Järjestöt suunnittelevat tulevaisuuden toimintaansa kynsiään pureskellen.

Mihin hukkui mainio ehdotus tulevasta rahanjaosta?

Nyt avautuu oivallinen tilaisuus ratkaista rahapeliriippuvaisten järjestöjen eettinen ongelma lopullisesti ja irrottaa järjestöjen avustukset rahapelien tuotoista kerta kaikkiaan. Veikkauksen rahapelituotot tuloutettaisiin valtion kassaan, ja järjestöjä avustettaisiin näistä tuotoista riippumatta. Tätä on ehdotettu jo aiemmin, mutta jostain syystä asia ei ole edennyt mihinkään.

Totta kai tämä järjestely olisi avustusten saajien kannalta epävarma – mutta yhtä epävarma se on nytkin. Veikkauksen tuotot pienenevät todennäköisesti edelleen, ja niitä pitäisi valtion budjeteissa kompensoida jollakin summalla, joka riippuu kulloisenkin hallituksen politiikasta. Eikä avustuksia tulevaisuudessakaan millään huutoäänestyksellä päätetä, vaan toimialasta vastaavan ministeriön esityksestä. Juuri kuten nykyisessäkin järjestelmässä.

Tämän järjestelyn myötä myös avustettavat järjestöt vapautuisivat pähkäilemästä kantaansa Veikkauksen monopoliasemaan, joka on oma ja kaiken aikaa vaikeammaksi käyvä ongelmansa. Siitä ehkä joskus toiste.

Odottelen uteliaana puolueiden ja päättäjien kannanottoja ehdotukseeni.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja