On hiuksia nostattavaa, että arviolta puolet rahapelien tuotosta on peräisin eniten pelaavan viiden prosentin rahoista. Mielikuva marketin tuulikaapissa kansaneläkettään hedelmäkoneeseen hakkaavasta mummosta tai vaarista vastaa todellisuutta surullisen hyvin. Tätä järjestelmää ei voi puolustella millään, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Pekka Sauri.
Heti alkuun ilmoitan sidonnaisuuteni: olen rahapelien tuotoista avustusta saavan Suomen Museoliiton puheenjohtaja. Kirjoitan tämän päästäkseni jonkinlaiseen rauhaan omantuntoni kanssa. Ei ole eettisesti oikein, että kulttuuri-, urheilu-, nuoriso- ja hyvinvointijärjestöt käyttävät toimintaansa rahapeliriippuvaisten peleihin häviämiä varoja. Olen piehtaroinut tämän ongelman kanssa useampiakin niin sanottuja unettomia öitä.
Tarkoitus on oikea, mutta menetelmä väärä
Faktat: Veikkaus Oy:n rahapelien koko tuotto käytetään hyviin tarkoituksiin erilaisten järjestöjen avustusten kautta. Rahapeleistä kertyvää tuottoa on viime vuoteen asti ollut yli miljardi euroa vuodessa. Avustuskohteita eli edunsaajia on tuhansia. Sosiaali- ja terveysjärjestöt saivat 380 miljoonaa euroa vuodessa, kulttuuri- ja taidealat 258, liikunta 151, tiede 106, nuorisotyö 54, veteraanit ja sotavammakorvaukset 91 ja (ehkä hieman yllättäen) hevosurheilu 40 miljoonaa.
Avustusten jaosta päättävät toimialojensa mukaan maa- ja metsätalousministeriö (se hevosurheilu), opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö – ei siis Veikkaus itse, kuten jotkut keskustelupalstojen kirjoittajat näyttävät uskovan.
Kukin voi olla omaa mieltänsä siitä, kuinka hyviin tarkoituksiin rahapelien tuotot menevät, mutta en tässä puutu siihen. Joka tapauksessa järjestöjen toiminta on enemmän tai vähemmän riippuvaista näistä avustuksista.