Suomen hiihtomaajoukkue varjelee ulkomaisia kilpailijoilta näkemästä Vuokatin hiihtolaboratorioon rakennettuja Pekingin kilpailulatuja. Pikkutarkasti mallinnettuja ensi talven olympialaisten reittejä ei aiota paljastaa muille ainakaan ennen arvokisoja.
Virtuaaliladuista uskotaan olevan monenlaista hyötyä maajoukkuehiihtäjille. Tärkeintä on saada mielikuva nousuista, laskuista, mutkista ja maalisuorasta.
– Latuprofiili piirtyy mieleen ja saa tuntuman minkälaisia nousuja siellä on. Samalla tietää minkälaista hiihtotekniikkaa pitää painottaa harjoittelussa, pohtii miesten hiihtomaajoukkueen jäsen Markus Vuorela.
Myös valmentajalle virtuaalireitti antaa tärkeää tietoa, kun hän seuraa vierestä valmennettavan etenemistä ladulla.
– Näkee miten varsinainen kisa tulee tapahtumaan ja se helpottaa harjoittelun suunnittelua, valmentaja Jussi Piirainen huomauttaa.
Vuorela jätti Kläbon nousussa
Vuokatin virtuaaliladut ovat syntyneet Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston liikuntateknologian yksikön pari vuotta jatkuneen kehitystyön tuloksena.
– Tämä syntyi tarpeesta. Tätä varten on kerätty Pekingistä kaikki mahdollinen data, videot ja kuvat sekä gps-paikannustiedot, kertoo Älylatu -hankkeen projektipäällikkö Anni Hakkarainen.
Kehitystyö käynnistyi jo ennen koronaa, mutta pandemia alleviivasi ajoituksen merkittävyyttä.
– Koronan takia esikisoja ei ole eivätkä hiihtäjät päässeet testaamaan. Laboratoriolla on juuri siksi suuri merkitys urheilijoille, Hakkarainen iloitsee.
Vuokatin laboratorion todella iso hiihtomatto mukailee todellisen reittiprofiilin mukaista korkeusprofiilia samalla kun seinälle heijastettu virtuaalimalli liikkuu samassa tahdissa maton nopeuden kanssa.
– Nyt alkaa tulla eroa taakse päin, Piirainen hihkaisee Vuorelalle, kun tämä polkee lisää vauhtia rullasuksiinsa.
– Kläbö vielä sinnittelee, Vuorela vastaa.
Distanssihiihtäjänä tunnettu Vuorela testasi MTV Uutisten ollessa paikalla myös Pekingin sprinttirataa.
– En ole vielä tämän kokemuksen perusteella valmis vaihtamaan sprinttiin. Keskitytään nyt vain tuohon pitempään matkaa, Vuorella naureskeli.
Muuttuvat olosuhteet mukaan
Vuorela kokeili virtuaaliympäristöä kuvauspäivänä ensimmäistä kertaa ja oli erittäin tyytyväinen kokemukseen.
– Vielä kun saisi päävalmentajan tuonne ladunvarteen huutelemaan väliaikoja, Vuorela visioi.
Eikä ammattihiihtäjän ajatus ole ollenkaan mahdoton. Kehitystyössä vain mielikuvitus on rajana, jos teknologia taipuu perässä. Esimerkiksi tuulitunnelia on jo mietitty.
– Vastustajat pitäisi saada seuraavaksi ladulle, Hakkarainen innostuu.
Piirainen huomauttaa, että Pekingin ohuempi ilmasto on jo otettu laboratoriossa huomioon.
– Tässä harjoituksessa olisi ollut mahdollisuus laittaa vähähappisempaa ilmaa Markukselle tuohon samalla, ja saada Pekingin korkeusvaikutuskin sieltä tähän yhteyteen. Semmoisiakin harjoituksia on jo tehty, Piirainen vahvistaa.
Monilla mailla on salaisuuksia
Hiihdon parissa tehtävä kehitystyö tapahtuu varsinkin arvokisojen alla salassa. Pahimmille kilpailijamaille ei haluta kertoa omia ideoita. Piirainen uskoo, että Vuokatin virtuaaliympäristö on alansa hienoin.
– Muutkin ovat tutkineet latuprofiileja, eikä meillä tietenkään ole varmaa tietoa mitä muut tekevät. Uskon, että olemme kärkipäässä. Me ei anneta tätä muiden käyttöön ennen olympialaisia, aihepiiristä väitöskirjaa työstävä Piirainen lupaa.
– Ainakin muissa Pohjoismaissa tehdään tutkimustyötä, mutta eipä niistä julkisuudessa juuri kerrota, kun on olympiavuosi, Hakkarainen muistuttaa.
Valtaosa, tai jopa kaikki maajoukkuehiihtäjät tulevat lähiaikoina kokeilemaan Pekingin virtuaaliympäristöä Vuokatissa. Siitä arvioidaan olevan hyötyä eritysesti sprinttihiihtäjille.
Vuorela ja Piirainen luottavat siihen, että teknologiasta syntyy kilpailuetua suomalaisille.
– Mitaleita voidaan odottaa, Vuorela virnistää.