Patrick päätti viikon ajan tehdä kaikki samat asiat, joita odottaa nuorilta pojiltaan. Pian mies huomasi, miten turhia monet vanhempien vaatimat asiat ovat.
Monet vanhemmat ovat tekopyhiä – ja Patrick A. Coleman tiesi sen. Moni vaatii lapsiaan tekemään, kuten käsketään, vaikka vanhempi itse toimisi eri tavalla. Patrick vihaa tekopyhyyttä, mutta on itse vanhempana tekopyhä: hän tekee itse eri tavalla kuin opettaa, ja päättikin muuttaa asian.
– Miten? Päätin ottaa rohkean askelen ja noudattaa omia sääntöjäni viikon ajan. Jos käskisin poikiani siivoamaan huoneensa, minun pitäisi siivota huoneeni. Jos käskisin heitä sammuttamaan television, minunkin pitäisi panna ruutu pois, Patrick kuvailee Fatherly-sivustolla.
– Luonnollisesti homma meni oudoksi.
Näin koe sujui!
Patrick tajusi mokansa ensimmäisenä iltana: maanantaina mies käskytti lapsena nukkumaan varttia vaille yhdeksän.
– Säännöt olivat sääntöjä. Jos pakottaisin heidät nukkumaan (ihan kuin minulla olisi valtaa sellaiseen), niin jotenkin minun pitäisi saada myös itseni nukahtamaan. Laahustin sänkyyn toivottomana, menin peiton alle ja sammutin makuuhuoneen valot, Patrick kuvailee.
Pian miehen vaimo ilmestyi huoneeseen kysymään, mitä Patrick oikein puuhaa.
– Selitin uudet säännöt, joita noudattaisin, ja hän nauroi (ja sanoi): "Mälsää olla sinä".
Patrick havaitsi, että on mahdotonta nukahtaa, jos ei ole uninen. Kuitenkin hän vaati lapsiaan monena iltana viikossa toimimaan juuri niin.
Huomasi monet vaaitmukset turhiksi
Seuraavana päivänä Patrick päätti toimia toisin: hän alkoi pitää taukoa aina ennen vaatimuksen esittämistä lapsilleen.
– Ajattelin, mitä pyysin ja miksi. Se oli kuin pakollista itsetutkiskelua. Ja kun ajattelin, mitä pyysin, tietyt pyynnöt paljastuivat aika turhanpäiväisiksi. Oliko heidän pakko syödä jogurttia? Eivät he näänny nälkään. He syövät lounasta vain tuntien kuluttua.
Patrickille useiden käskyjen turhuus oli suoranainen yllätys. Silti hän huomauttaa, että säännöt ovat myös hyödyllisiä, ja lapset tarvitsevat niitä.
– Se tarkoittaa vain sitä, että niiden seuraaminen on syvältä. Lauantaina en halunnut pukeutua ennen keskipäivää. En halunnut kammata hiuksiani. Tai panna hiton kenkiä jalkaani. Ja silloin löysin porsaanreiän.
Keksi tavan kiertää sääntöjä
Patrick tajusi, ettei joudu tottelemaan, jos alkaa käskemisen sijaan pyytää.
– "Voinko auttaa sinua panemaan takin päällesi?", kysyin pojiltani voitonriemuisena. Näin pääsisimme eteenpäin. Kun kysyin, voisinko auttaa, en enää vaatinut. Joten en voinut olla tekopyhä. Mutta myös – ja tämä oli outoa – pojat olivat halukkaita tottelemaan.
Pian Patrick alkoi väännellä sääntöjä. Hän käski lapsia sänkyyn silloin, kun itse halusi sänkyyn makailemaan. Hän myös käski heidän kuunnella äitiään, koska kuuntelihan hän itsekin vaimoaan.
– Kyllä, tiesin, että taivuttelin sääntöjä. Mutta rehellisesti, opin myös niin paljon. Esimerkiksi eräänä iltapäivänä käskin poikiani menemään ulos. Noudatin sääntöjä ja menin heidän mukaansa, ja se oli ihanaa.
Tekopyhyys on laiskaa vanhemmuutta
Patrick huomasi, ettei tekopyhyys ole moraalisesti väärää – se on laiskaa ja sallii vanhemmille vapaata lapsista.
– Oikeasti minun pitäisi käydä ulkona yhtä paljon kuin lasteni. Minun pitäisi olla heille yhtä kiltti kuin käsken heitä olemaan toisille. Ja vaatimus vähemmästä ruutuajasta? No, se on vain hyvä neuvo.
Aikoo jatkossa miettiä pyyntöjään tarkemmin
Viikon loputtua Patrick ei aikonut lopettaa vaatimista ja ohjeistamista, mutta hän lupasi ajatella vaatimuksiaan jatkossa tarkemmin.
– Joidenkin asioiden ei tarvitse tapahtua juuri silloin, kun minä haluan, tai, suoraan sanottuna, koskaan. Ja pyydän saada auttaa enemmän kuin vaadin, Patrick sanoo.
– Mutta varmistan myös, että ymmärrän, että asiat, joita vaadin lasteni hyvinvointiin liittyen, ovat hyödyllisiä myös minulle. Ja minulle tekisi ihan hyvää noudattaa omaa vaatimustani.
Lähteet: Fatherly.com