Partioleirillä parasta ovat ystävät ja luonto – "Osa kavereista ei ole ikinä nukkunut teltassa"

– Uimavesi oli täynnä humusta, ja se tarttui iholle. Ei se haitannut, vaikka vähän hassulta näyttikin, Ida Lappalainen, 14, kertoo nauraen uintireissustaan. 

Lappalainen on saapunut Lammin Evolle Roihu-suurleirille Turun seudulta Littoisista. Luonnonvesiin pulahtaminen ja yli viikon leireily metsäoloissa ovat hänelle luontevia juttuja, mutta kotipuolessa monella kaverilla nämä menevät yli ymmärryksen. 

– Te menette metsään, siellä on karhuja, ne syö teidät, Aada Yliniskala, 17, naureskelee mielikuville partiosta.

– Teltassa nukkumista ihmetellään myös, että miten me se kestetään. Osa kavereista ei ole ikinä nukkunut teltassa. 

Äänessä ovat myös lippukunnan johtajiin kuuluvat Meri Nikkari, 21, ja Emilla Ahtosaari, 18. Kaikkien mielestä partiossa parasta ovat kaverit, niin uudet kuin vanhat. 17 000 leiriläisen vilinässä törmää jatkuvasti tuttuihin. 

– Aina voi mennä juttelemaan kenen kanssa tahansa ja kysyä, mistä olet. Jos saman tekisi kadulla, sitä varmaan ihmeteltäisiin, Nikkari tuumii.

Somea ja palvelumuotoilua

Roihu on kaikkien aikojen suurin ja modernein Suomessa pidetty partiotapahtuma. Ennen kännykät pyydettiin jättämään taskuun, nykyään somessa näkymiseen kannustetaan. Vanhasta ja sulkeutuneesta harrastusyhteisöstä on tullut uusi ja raikas. 

Palvelumuotoiluunkin on kiinnitetty huomiota. Järjestäjien mukaan se lähtee pienistä asioita, kuten kojujen värityksestä, jotta kulkeminen ja paikkojen löytäminen on helppoa. Suihkutilat on suunniteltu vaivatonta varusteidenvaihtoa varten. 

Näihin oloihin jotkut uskaltautuvat jopa pienen lapsen kanssa. Perheleirialue on erikseen, mutta turkulainen Riikka Lundell valitsi vanhaan tapaan oman lippukuntansa leirin. 

– Täällä on koko ajan tuttuja, joille voi jättää lapsen hetkeksi, Lundell sanoo yhdeksänkuukautinen Sara-vauva sylissään. 

– Täällä ei ole lasten hoitajia, vaan lasten paapojia, ystävä Milla Kallajoki hymyilee. 

Lundell aikoo viettää leirillä täydet yhdeksän päivää.

– Toistaiseksi on pystynyt touhuamaan kuten ennenkin.

Tarttuva harrastus

Partio on tarttuva harrastus. Neljän pojan seurue Helsingin Pakilasta kertoo, että vielä jokin aika sitten suurin osa saman luokan pojista oli mukana partiossa. 

Roihussa piisaa monipuolisemmin tekemistä kuin kotipuolessa harrastaessa. 

– Sehän on se juttu, kun kaikki tulee yllätyksenä. Nytkin selvisi vasta sitten, kun saatiin pelastusliivit päälle, mitä tehdään, Lauri Tuominen, 13, kertoo melontamatkalta rantauduttuaan. 

– Silloin kun aurinko paistaa, ei ole muuta mielessä kuin vesi ja järvi, Miska Stenbäck, 12, sanoo. 

Tällä kertaa aurinkoakaan ei tarvittu. 

– Heillä oli ihan paras asenne, melontaohjaaja Heidi Heikkilä kiittelee.