Maratonille treenaaminen ei ehkä kuulosta kovin romanttiselta, mutta eräs nainen todistaa, että sillä voi olla erittäin positiivisia vaikutuksia parisuhteeseen.
Bloggari Katina Mountanos kertoo saaneensa idean maratonille osallistumisesta aikoihin, jolloin hänen poikaystävänsä Dupi työskenteli lähes sata työtuntia viikossa ja pariskunnan yhteinen aika oli kortilla. Kiireisestä elämästään johtuen Dupi juoksi lähinnä vain metroon tai työpisteelleen, mutta tästä huolimatta lähes koko elämänsä ajan juoksua harrastanut Katina ilmoitti heidät molemmat New Yorkin vuoden 2015 maratonille.
Nainen näki poikaystävässään sitkeyttä ja määrätietoisuutta, vaikka hänen fyysinen kuntonsa ei ehkä vielä ollutkaan tarpeeksi hyvä maratonia varten.
– Viiden kuukauden aikana jolloin harjoittelimme maratonille, oppimme todella tärkeitä asioita. Asioita, joita jokaisen pariskunnan tulisi oppia. Puskemista läpi kivuliaiden hetkien aina voiton juhlintaan saakka, Katina kertoo.
Toistensa kannustaminen ja tsemppaaminen olivat asioita, jotka vaikuttivat rakentavasti heidän suhteeseensa. Vaikka maratonista on jo kaksi vuotta, se vaikuttaa heidän parisuhteeseensa edelleen.
Lenkki toi mukanaan pitkät keskustelut
Toisin kuin monesti kotona television tai puhelimen ääressä, pitkät juoksulenkit mahdollistivat syvällistenkin keskustelujen syntymisen. Puhuminen oli myös hyvä keino säädellä tahtia, sillä jos puhuminen muuttui mahdottomaksi, tahti oli liian kova.
– Noiden pitkien juoksulenkkien aikana opimme tuntemaan toisemme syvällisemmin kuin aterian tai lasillisen ääressä, Katina toteaa.