Maratonille treenaaminen ei ehkä kuulosta kovin romanttiselta, mutta eräs nainen todistaa, että sillä voi olla erittäin positiivisia vaikutuksia parisuhteeseen.
Bloggari Katina Mountanos kertoo saaneensa idean maratonille osallistumisesta aikoihin, jolloin hänen poikaystävänsä Dupi työskenteli lähes sata työtuntia viikossa ja pariskunnan yhteinen aika oli kortilla. Kiireisestä elämästään johtuen Dupi juoksi lähinnä vain metroon tai työpisteelleen, mutta tästä huolimatta lähes koko elämänsä ajan juoksua harrastanut Katina ilmoitti heidät molemmat New Yorkin vuoden 2015 maratonille.
Nainen näki poikaystävässään sitkeyttä ja määrätietoisuutta, vaikka hänen fyysinen kuntonsa ei ehkä vielä ollutkaan tarpeeksi hyvä maratonia varten.
– Viiden kuukauden aikana jolloin harjoittelimme maratonille, oppimme todella tärkeitä asioita. Asioita, joita jokaisen pariskunnan tulisi oppia. Puskemista läpi kivuliaiden hetkien aina voiton juhlintaan saakka, Katina kertoo.
Toistensa kannustaminen ja tsemppaaminen olivat asioita, jotka vaikuttivat rakentavasti heidän suhteeseensa. Vaikka maratonista on jo kaksi vuotta, se vaikuttaa heidän parisuhteeseensa edelleen.
Lenkki toi mukanaan pitkät keskustelut
Toisin kuin monesti kotona television tai puhelimen ääressä, pitkät juoksulenkit mahdollistivat syvällistenkin keskustelujen syntymisen. Puhuminen oli myös hyvä keino säädellä tahtia, sillä jos puhuminen muuttui mahdottomaksi, tahti oli liian kova.
– Noiden pitkien juoksulenkkien aikana opimme tuntemaan toisemme syvällisemmin kuin aterian tai lasillisen ääressä, Katina toteaa.
Pienet murheet eivät vaikuttaneet suhteeseen
Sovitut treffit tai tapaamisen on helppo perua viime minuutilla, mutta maratonille treenaamisen kanssa on toisin. Kun molemmat osapuolet tähtäävät tiettyyn tavoitteeseen, tekosyitä lenkin perumiseen ei voinut keksiä. He lähtivät aina yhdessä juoksemaan sovittuna aikana riippumatta siitä, oliko heillä takanaan riita tai muuten vain huono päivä.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Saman määränpään tavoittelu oli asia, jonka Katine huomasi yhdistävän heitä aivan uudella tavalla.
"Opimme, kuinka motivoimme toisiamme"
Katine kertoo, että matkan aikana heille tuli eteen monta kohtaa, jolloin molempien heistä teki mieli jättää peli sikseen ja luovuttaa. Vaikeuksista huolimatta pariskunta motivoi toisiaan läpi loukkaantumisien, lomamatkojen ja aamujen, jolloin olisi vain tehnyt mieli jäädä sänkyyn.
– Maratonin juokseminen yhdessä saa sinut katsomaan toista silmiin ja kysymään: Mikä saa sinut innostumaan silloin, kun et haluaisi edes hymyillä?
Pariskunta oppi myös sen, kuinka olla vahva silloin, kun toinen tuntee heikkoutta.
"Yhdessä harrastamisesta tuli intohimomme"
Pariskunnat, jotka jakavat samoja tavoitteita ja intohimoja, ovat onnellisempia. Matkan aikana pariskunta ymmärsi, että he viettivät suuren osan vapaa-ajastaan olemalla toistensa kanssa aktiivisia, mikä oli heistä molemmista todella mukavaa. Sama aktiivisuus jatkui myös maratonhaasteen jälkeenkin.
– Maaliviivan ylittämisen jälkeen olemme etsineet uusia tapoja olla aktiivisia yhdessä joka ikinen päivä. Ja isoja saavutuksia, joita voimme tavoitella yhdessä.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Maratonin juoksemisen jälkeen pariskunta on kokenut yhdessä paljon aina vuorikiipeilystä pyöräreissuihin. Katinan mukaan lajilla ei ole väliä, sillä joka ikinen aktiviteetti vahvistaa heidän suhdettaan entistä enemmän.
Nainen suositteleekin kaikkia pariskuntia valitsemaan yhteisen tavoitteen, jonka eteen teette töitä yhdessä. Sen ei tarvitse olla maraton, vaan liikkeelle voi lähteä pienestä. Olipa tavoite sitten mikä tahansa, Katinan mukaan se on sen arvoista.
Lähde: HuffingtonPost
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.