(RCA / Sony Music Finland)
(RCA / Sony Music Finland)
Englantilaisen laulaja-lauluntekijä Paloma Faithin toinen studioalbumi Fall To Grace on edeltäjäänsä (Do You Want the Truth or Something Beautiful? 2009) vieläkin vahvempi ja mahtipontisempi, mutta ehkä myös hieman tasapaksumpi. Levyn neljä ensimmäistä kappaletta pitävät kuulijan hyvin otteessaan, mutta sitten ote herpaantuu ja ensi kuulemalta tuntuu, että melkein koko loppuaika soitetaan yhtä ja samaa kappaletta.
Levyn aloittaa hieno Picking Up the Pieces, joka on ensimmäinen levyltä julkaistu sinkkubiisi. Aloitus on mahtaileva ja hyvin tarttuva, se kertoo mainiosti, mitä tuleman pitää. Kappaleella lauletaan onnettomasta rakkaudesta, joka tuntuukin olevan keskeinen teema tällä levyllä. Just Be –kappaleessa käytetään hienosti pianosäestystä, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan toimii upeasti kaiken dramatiikan keskellä. Pianoa kappaleella pimputtaa Ed Harcourt. Let Me Down Easy on leppoisa, hieman Duffyn laulutyylistä muistuttava kappale. Paloman ääni on todella voimakas ja siinä on samaa venyvyyttä kuin ”vanhanajan” soullaulajattarilla. Kappale eroaa hyvin perinteisemmästä popista, jota suurin osa levyn kappaleista edustaa.
Paloman vahvuus on hänen todella voimakas, moneen pystyvä äänensä. Naisen ääni tulee ulos vaivattomasti ja vaikka hän laulaa kovaa, niin se ei kuulosta huutamiselta. Paloma käyttää ääntään monipuolisesti ja vaikka ääni ei ehkä ole perinteisellä tavalla heleän kaunis, niin naisen musiikissa on hyvä meininki ja mukavasti persoonallisuutta. Kun biiseissä lauletaan onnettomista suhteista ja muusta surumielisestä, niin on ihan mukavaa, ettei laulajan esitys ole pelkkää vikinää ja ruikutusta.
Yhdeksikköbiisi herättää kuulijan taas kuuntelemaan levyä aktiivisemmin, sillä Agony-kappaleen kertosäe on sen verran tarttuva. Periaatteessa levy olisi voinut loppua jo tähän biisiin. Tuntuu, että 12 kappaleessa on hurjan paljon kuunneltavaa, vaikka kun levyä pyörittää useamman kerran, niin kappaleet alkavat avautua paremmin ja ne erottuvat omiksi kokonaisuuksikseen. Kuitenkin keskivaiheilla on muutama täytteeltä tuntuva biisi, jotka olisi voinut huoletta jättää pois. Lopusta löytyy taas mukavia helmiä, kuten Let Your Love Walk In ja Freedom.