Oranginpoikaset roikkuvat tyytyväisinä hoitajissaan, silloin kun ne eivät kiipeile puissa ja varta vasten rakennetuissa telineissä.
Vilkkaat ihmisapinanalut temmeltävät OFI-järjestön ylläpitämässä turvakodissa Pangkalan Bunissa Borneon saarella Indonesiassa.
Ne katsovat välillä aseistariisuvasti silmiin. Joka ikinen poikanen on orpo. Niiden vanhemmat ovat kuolleet – joko salametsästäjien tappamina tai elinympäristön tuhoutumisen aiheuttamana nälkään.
– Ne ovat sukuamme, verisukulaisiamme. Maailma on surullisempi ja yksinäisempi paikka, jos annamme verisukulaisemme kuolla sukupuuttoon, sanoo Birute Galdikas APTN-uutiskuvapalvelulle.
Kanadalaista Galdikasia pidetään maailman johtavana orankitutkijana. Hän alkoi perehtyä orankeihin niiden luonnollisessa ympäristössään 1970-luvun alussa.
Orangit lähikaupoissamme
Kuluttajaa orangit katsovat silmiin lähikaupoissa. Ruoka- ja kemikaliohyllyt notkuvat tuotteita, joissa on käytetty palmuöljyä.
Palmuöljyä saadaan öljypalmusta. 85 prosenttia maailmalla käytetystä palmuöljystä tuotetaan Indonesiassa ja Malesiassa. Palmuöljyn käyttö kasvaa vauhdilla.
Öljypalmuviljelmien alta raivataan häkellyttävää vauhtia trooppisia metsiä, jotka ovat orankien koti. Orankien elinympäristöstä on tuhottu 20 vuodessa 90 prosenttia, sanoo Galdikas.
Orangit kadonneet vauhdilla
Borneon- ja sumatranorankeja oli 1970-luvulla vielä 300 000. Nyt niitä on enää kuudesosa siitä. Molemmat lajit on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi.