Toimittajan työ vaikuttaa arkeen lähes päivittäin. Näin toteaa enemmistö Suuri Journalistipalkinto -kilpailun ehdokkaista.
Kysyimme tämän vuoden Suuri Journalistipalkinto -kilpailun ehdokkailta ajankohtaisia kysymyksiä mediasta ja journalistisesta työstä. Kilpailussa ehdokkaat kilpailevat neljässä eri kategoriassa, Vuoden juttu, Vuoden journalistinen teko, Vuoden journalisti ja uutena kategoriana Vuoden kirja.
Kun kysyimme, miten paljon oma työ vaikuttaa arkeen, niin lähes kaikki ilmoittivat, että työ vaikuttaa arkeen paljonkin. Huonona asiana journalistit ja kirjailijat eivät asiaa nähneet. Oma työ koetaan innostavana, muistuttaa toimittaja-kirjailija Ville Hänninen, joka on ehdolla yhdessä Jussi Karjalaisen kanssa Vuoden kirja -kategoriassa.
– En valinnut asiaa, asia valitsi minut. Olen käyttänyt omiin, sinänsä ehkä mitättömän tuntuisiin erityiskysymyksiini, kuten sarjakuviin ja kuvalliseen kerrontaan koko aikuisen elämäni. Kyllä niihin jää kiinni, ja siitä syntyy onnettomalla tavalla työnarkomaniaan vertautuva arjenkuva. Freelancerina en ole koskaan laskenut tunteja. Silti, tai juuri siksi, oma hitaus turhauttaa ja omien kykyjen rajallisuus masentaa, joskus miltei rajattomasti, Hänninen sanoo.
Useampi palkintoehdokkaista kertoi olevansa työssä periaatteessa jatkuvasti.
– Olen ammatiltani ajattelija ja teen tätä tointani ilomielin koko ajan, myös unissani, vastaa taas Juha Hurme, joka on myös ehdolla Vuoden kirja -kategoriassa Nyljetyt aatukset -kirjallaan.

