Palkintoehdokas: Tämä erottaa somen ja uutistoimituksen tiedonvälityksessä

Kun kysyimme asiasta Suuren Journalistipalkinnon voittajaehdokkailta, enemmistö oli sitä mieltä, että tieto kannattaa julkaista mahdollisimman nopeasti. Uutinen pitäisi kuitenkin mieluummin vastaajien mukaan julkaista vasta, kun faktat on tarkistettu. Taustaesimerkkinä kysymykseen mainitsimme Ranskan tammikuisen terrori-iskun pilapiirroslehti Charlie Hebdon toimitukseen, jossa tieto uhrien määrästä ja tekijöistä vaihteli uutisen eläessä.

– Tiedon nopea välittäminen voi olla joskus niin tärkeää, että kaikkea ei ehditä vahvistaa. Silloin pitää kertoa lukijoille, mitä tietoja ei ole voitu tarkistaa. Silloin kun maailmalla tapahtuu jotain järisyttävää, huhut lähtevät joka tapauksessa liikkeelle. Laatumedian pitää silloin pystyä kertomaan, mitä varmuudella asiasta tiedetään ja pitää lukijansa ajan tasalla, pohtii kysymystä toimittaja Taru Taipale. Hän on ehdokkaana Vuoden journalistinen teko -kategoriassa Faktabaarin työryhmässä.

Samaa mieltä on Vuoden journalisti -ehdokas, Ilta-Sanomien Ulla Appelsin.

– Nykyaikana tieto kulkee äärimmäisen nopeasti – kiitos sosiaalisen median. Jos on kyseessä dramaattinen uutistapahtuma, siitä ei enää voi mikään taho vaieta hetkeäkään, kuten joskus ennen vielä olisi voinut. Vaikeneminen johtaisi vain hurjaan huhumyllyyn ja epävarmuuden ja pelon lisääntymiseen. Tiedotusvälineiden pitää siksi pyrkiä nopeuteen, mutta myös oikean tiedon välittämiseen – ja tämä on ratkaiseva ero sosiaaliseen mediaan, jossa mikä tahansa tarkistamaton väite voi vapaasti levitä.

Väärän tiedon levittämisestä voi seurata ongelmia

Kysyimme tämän vuoden Suuri Journalistipalkinto -kilpailun ehdokkailta ajankohtaisia kysymyksiä mediasta ja journalistisesta työstä. Kilpailussa ehdokkaat kilpailevat neljässä eri kategoriassa, Vuoden juttu, Vuoden journalistinen teko, Vuoden journalisti ja uutena kategoriana Vuoden kirja. Kyselyyn jätti vastaamatta osa Vuoden journalistinen teko -kategoriassa kilpailevien työryhmien jäsenistä.

Osa Suuren Journalistipalkinnon kilpailijoista tiedosti, että nopeus on uutisessa tärkeää, mutta luotettavuutta arvostettiin enemmän.

– Nopea twitter-tyylinen tiedonvälittäminen onnettomuuden aikana voi  johtaa siihen, että faktojen korjauksia tulee enemmän kuin oikeaa tietoa. Odotan mielummin vähän enemmän, jotta saan luotettavaa tietoa tapahtumista. Väärän tiedon levittämisestä voi koitua suuria ongelmia, kuten Charlie Hebdo -uutisoinnissa vangitusta miehestä, jonka nimi ehti levitä julkisuuteen vaikka hän olikin syytön, sanoo Ylen Mot-ohjelman toimittaja Minna Knus-Galán, joka on ehdolla Vuoden journalistiksi.

– Ajattelen perinteisesti: tiedon pitää olla vahvistettua. Muutoin uutisvälitys vajoaisi helposti huhujen tasolle. Somessa vahvistamatonta tietoa liikkuu ilman että vielä toimittajatkin laittaisivat lusikkansa soppaan. Jos vahvistamattoman tiedon levittämisellä uskotaan säästyvän henkiä, eikä sillä luoda hallitsematonta hysteriaa, se voisi olla ääritilanteessa perusteltua. Uutiskilpailun välineenä vahvistamattomia tietoja ei pitäisi käyttää, punnitsee kysymystä Ylen A-studion toimittaja Anne Ali-Hokka. Hän on ehdolla työryhmänsä kanssa Vuoden journalistinen teko -kategoriassa Hoivakoti kuntoon -sarjasta.

Onko nopealla tiedonvälityksellä arvoa?

Vuoden journalistiksi ehdolla oleva Helsingin Sanomien Heikki Aittokosken mukaan, mitkä kovempi väite uutisessa on, sen tarkempi pitäisi olla. Hän kertoi esimerkin omasta työstään. 

– Työskentelin HS:n ulkomaantoimituksen esimiehenä, kun Anders Behring Breivik teki terroritekonsa. Ensireaktioni oli se, että ”tekijöiden täytyy olla ääri-islamisteja”. Ohjasin uutisointiamme tähän suuntaan; taustoittavia juttuja Norjan suhteesta radikaaliin islamiin jne. Vasta useamman tunnin päästä, kyseisenä perjantai-iltana, selvisi, että terroristi oli ”kantanorjalaisen näköinen noin 30-vuotias mies”. Tekemäni journalistinen virhe oli tietysti karmea, ja uutisointia alettiin nopeasti muuttaa HS.fissä ja printtilehden myöhäispainoksiin. Opetus: omaan päättelyyn ei saa luottaa, pitää olla faktaa tueksi.

Osa Suuren Journalistipalkinnon voittajaehdokkaista ei ymmärtänyt, miten nopea tiedon välittäminen voisi mennä vahvistetun tiedon edelle.

– En pysty näkemään arvoa nopealla tiedonvälityksellä, jos tieto on puutteellista tai virheellistä, Suomen Kuvalehden toimittaja, Vuoden juttu -kategorian ehdokas, Suomen Kuvalehden toimittaja Jari Lindholm toteaa.

– Itse pidän tärkeämpänä huolellisesti taustoitettuja tekstejä kuin sitä, että tietoa yritetään välittää mahdollisimman nopeasti. Tuntuu, että tiedonvälityksen nopeuden vaade on sellainen, joka on noussut mediasta itsestään. Sananlaskussaan vanha kansa kyllä tietää, mitä hätäilemällä saadaan ainoastaan aikaan, kritisoi taas kirjailija Tommi Kinnunen. Hän on ehdolla Vuoden kirja -kategoriassa kirjallaan Neljäntienristeys.

Suuren Journalistipalkinnon 2014 saajat julkistetaan MTV3-kanavalla keskiviikkona 11.3.2015 kello 20 alkavassa suorassa gaalalähetyksessä.