"Mediakritiikittömät nuoret väärän tiedon vaaravyöhykkeessä"

Juuri JSN:n puheenjohtajaksi valittu vapaa toimittaja ja tietokirjailija Grudström on huolissaan sosiaalisen median voimasta, kun halutaan tarkoituksella levittää väärää informaatiota esimerkiksi joistain tietyistä ihmisryhmistä. Rikosylikomisarion töistä virkavapaalla oleva Tolvanen sanoo, että verkossa ja sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää, mutta myös mukaan mahtuu myös pahaa.

Tolvanen muistuttaa Huomenta Suomen haastattelussa, että esimerkiksi epäillyn etnisestä taustasta ei lainkaan mukaan ole sallittua julkaista tietoa vielä esitutkintavaiheessa. Jos rikoksesta epäiltyä etsitään, asia on toisin, silloin kansalaisuuden kertominen yleisölle on vihjeiden vuoksi olennaista.

– Avoimuus on hyvästä, mutta epäily on vasta epäily. Mielestäni taas ilmiöistä pitää tiedottaa avoimesti. Esimerkkinä vaikkapa raiskaukset. Ulkomaalaistaustaiset henkilöt syyllistyvät niihin 17 kertaa kantaväestöä useammin. Yksittäistä syytä ei voida sanoa, mutta nyt asiasta voidaan keskustella. Ennen ei voitu. Toinen esimerkki on vaikkapa naisten väkivalta. Nyt siitäkin keskustellaan ja sitä voidaan ennakoida ja ehkäistä, Tolvanen sanoo.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja vetää selvän rajan ja korostaa journalistin ohjeita sekä yksityisyyden suojan merkitystä.

– Tiedottaminen ilmiöistä on kuitenkin aivan eri asia kuin yksittäistapaukset. Yksittäistapauksissa kaikkea tietoa vaaditaan usein julki siksi, että se voitaisiin yleistää ja päästäisiin lyömään jotain tiettyä ryhmää, Elina Grundström sanoo.

Grundström sanoo olevansa huolissaan nuorten mediakritiikistä. Hänen mukaansa sosiaalinen media hämärtää oikean median tekemisiä.

– Olen pitänyt tärkeänä, että osattaisiin erottaa oikeat lähdekriittiset ja toimitetut mediat. Tahallaan väärää informaatiota levittävillä verkkosivuilla on valtaa silloin, jos ihmiset eivät näe eroa. Nuoret, jotka eivät ole koskaan lukeneet paperilehtiä ovat vaaravyöhykkeessä.

Tolvasen mukaan suuri osa kyseenalaisia verkkosivustoja seuraavista tietää, ettei sisältö välttämättä pidä paikkaansa. Silti sen tyyppinen sisältö kuuluu ajattelumaailmaan.

Grundström sanoo, että toimittajakunnassakin saa ja pitää olla ihmisiä omien mielipiteiden, puoluekannan ja näkemyksen kanssa. Työssä täytyy vain osata pitäytyä tarkistetuissa faktoissa. Mielipiteistä voi kirjoittaa vaikka kolumnin, ei uutista.