Mainos

F1

F1

Koko kausi suorana C Moressa

Katso lisää

Paljastus seuraavan sukupolven F1-autoista: traagisiin tapahtumiin johtanut ilmiö palaamassa – näin se toteutettaisiin nykypäivänä

Videolla Ossi Oikarinen selventää studioisäntä Tomi Tuomiselle maaefektin toimintaa vuoden 2015 F1-lähetyksessä.

Vuonna 2021 tapahtuva sääntöuudistus on tuomassa maaefektin takaisin formula ykkösten autokonseptiin, uutisoi ennakkotietoa Kansainväliseltä autoliitolta FIA:lta saanut Autosport-lehti.

FIA linjaa parhaillaan sääntöuudistuksia yhteistyössä F1-tiimien ja suurten autonvalmistajien kanssa. Paketti on tarkoitus hyväksyä syyskuun 15. päivänä ja ratifioida lokakuun loppuun mennessä.

Autosportin mukaan F1:ssä ollaan purkamassa säännöstöstä monimutkaiset downforcea eli aerodynaamista pitoa tuovat siipiratkaisut ja ottaa käyttöön 1970-80-lukujen taitteessa sarjaa muovannut maaefekti autojen välisen kilpailun parantamiseksi.

Nykyisinkin IndyCar-sarjassa käytetyssä maaefektissä on kyse auton aerodynaamisesta ”liimaamisesta” radan pintaan, mistä on merkittävää apua mutkanopeuksien kasvattamisesta. C Moren asiantuntija Ossi Oikarinen kertoo, miten tämä eroaa nykyisistä aerodynaamisista ratkaisuista.

– Maaefekti luodaan auton pohjalevyn avulla. Sen reunoilla on helmat ja keskellä tunneli koko matkalta keulasta auton perään asti.

– Nykyisissä autoissa pohjalevy on tasainen keskikohtaa lukuun ottamatta, ja pohja päättyy diffuusoriin auton perässä. Maaefektissä pohja on (lentokoneen) siiven alapinnan muotoinen. Se kaartuu alussa alaspäin ja nousee vähitellen takapäätä kohti, Oikarinen selventää.

F1:n nykyautoista katoaa 45 prosenttia downforcesta kuskin päästessä kahden auton mitan päähän edellä ajavasta. FIA:n simulaatiot vuoden 2021 konseptista osoittavat, että nykyisellä suunnitelmalla päästäisiin 5-10 prosenttiin.

FIA:n tekninen johtaja Nikolas Tombazis kertoo Autosportille työryhmän miettineen myös renkaiden kestävyyden parantamista osana tasaväkisten kilpailutilanteiden lisäämistä.

Kiellettiin traagisen kauden 1982 jälkeen

Lotus otti ilmiön ensimmäisenä käyttöönsä F1:ssä 1960-luvun lopussa. Maaefektistä tuli 1970-luvun mittaan koko kilpa-autonsuunnittelua määrittelevä ajatus, mutta samalla lajin turvallisuudessa otettiin huolestuttavia askeleita taaksepäin.

Useiden kuolemantapausten jälkeen maaefektin aika formula ykkösissä päättyi lopullisesti äärimmäisyyksiin vietynä kaudella 1982, jolloin monien vaaratilanteiden huipentumana Gilles Villeneuve kuoli dramaattisessa ulosajossaan Belgian Zolderissa.

Maaefektistä teki vaarallisen tilanteet, joissa voimakas imu asfalttiin katosi yllättäen esimerkiksi yhteentörmäyksen tai ajovirheen vaikutuksesta. Oikarisen mukaan nykyautoissa ei ole pelkoa samanlaisten katastrofien toistumisesta.

– 1980-luvun autoissa oli liikkuvat helmat eikä autojen jousitus toiminut juuri lainkaan, koska ne olivat hyvin jäykkiä. Maaefektillä autot ovat kolaritilanteessa hieman herkempiä, mutta nykyisissä autoissa pohjan pinta-ala on paljon pienempi kuin silloin, Oikarinen pohtii.

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja