Nimimerkki Noku mun on PAKKO tarkistaa kertoi Studio55.fin kyselyssä, miten uuvuttavaa on elää pakko-oireiden ja -ajatusten kanssa. Silloin tarkistaa tuntikausia hellan levyjä, käy jatkuvaa sotaa ajatuksiaan vastaan ja pelkää mennä ovesta ulos. Jokailtainen rutiini on ottaa videokuvaa kodin sähkölaitteista ja tarkistaa se ennen nukkumaanmenoa.
Pakkoajatukset, pakko-oireet ja rituaalit ovat alkaneet vaivata minua pikkuhiljaa jo joskus lapsuudessa, noin 10-vuotiaana. Kaikki alkoi sähköpatterin tarkistamisesta ja jatkui kohtuuttomaan käsienpesuun ja tautienlevittämispelkoon.
Lopulta pääsin bravuuriini eli kohtuuttomaan sähkölaitteiden tarkistamiseen sekä seksuaalisiin ja väkivaltaisiin pakkoajatuksiin. Jossain kohtaa pelkäsin sanovani ajatukseni ääneen tai kirjoittavani ajatuksissani jotakin pahaa tai sairasta läheisistäni.
Muutama vuosi sitten kävin yhdeksän kuukauden mittaisen OCD-ryhmäterapian. Papereissani lukee, että kärsin pakko-oireisesta häiriöstä.
Pahimmillaan tarkistin useita tunteja päivässä hiki valuen talvitakki päällä keittiössä hellan levyjä. Leivänpaahdinta en voinut säilyttää pöydällä, koska pelkäsin sen jäävän seinään. Lopun päivästä ajattelin tarkistamista ja pelkäsin mennä kouluun. Lopulta roskapussin vieminenkin muodostui haasteeksi, koska pelkäsin sanovani pakkoajatukseni ääneen.
Muutaman vuoden ajan elämäni oli tämän asian takia yhtä helvettiä. Joko tarkistin, ajattelin tarkistamista tai näin unta asiasta. En saanut hetken rauhaa ja olin kohtuuttoman väsynyt. En uskaltanut enää edes olla sosiaalisen median jäsen (koska pelkäsin kirjoittavani sinne jotain hullua), saati sitten mennä yksin pukukoppeihin, julkisiin vessoihin tai ylipäätään edes ovesta ulos kuin sen mikä oli pakko.
