Golfaaja John Daly nousi yhdeksänneltä varasijalta vuoden 1991 PGA Championshipin voittajaksi, ja hänestä tuli pikavauhtia superjulkkis. Räväkkä pelityyli ja addiktioiden kyllästämä elämä ovat tehneet hänestä yhden urheilumaailman väriläiskistä.
John Daly oli jo varautunut siihen, että hän joutuu jäämään ulos Inidianan Carmelissa pidettävästä PGA Championship -kisasta. Hän oli yhdeksännellä varasijalla.
Hän matkusti kuitenkin pelipaikalle aikomuksenaan hengailla ja juoda kavereiden kanssa "muutama drinkki". Hän otti mailansa mukaan, koska John Daly ei koskaan lähde minnekään ilman golfmailojaan.
Aamuyöllä hänen ja kihlatun hotellihuoneen puhelin hälytti. Hän sai järjestäjiltä tiedon, että peruutuksien takia kisapaikka on sittenkin totta. Osallistumisoikeus varmistui, kun Nick Pricen vaimo oli lähtenyt synnyttämään.
Daly tiiasi iltapäivällä Crooked Stick Golf Clubin kentällä, jossa hän ei ollut ehtinyt kiertää harjoituskierrosta. Takana olivat lyhyet yöunet ja pikaruokaketjun aamiainen.
Tosin Daly oli jo tottunut lyhyisiin yöuniin. Kuten silloin opiskeluaikana, kun hän sammui silmät auki ja opiskelijatoverit luulivat hänen saaneen sairaskohtauksen.
Seuraavana päivänä Daly pelasi kaksi alle kentän ihannetuloksen. Krapula oli, mutta peli kulki.
Välihuvina jenkkifutispelissä
Dalyn yhteistyö hänelle ennalta tuntemattoman caddien Jeff "Squeeky" Medlenin kanssa sujui saumattomasti heti alussa. Hän ymmärsi nopeasti, miten poikkeuksellisesta avauslyöntien lyöjästä oli kyse.
Eikä Squeeky jarrutellut uutta suojattiaan, vaan rohkaisi Dalyä käyttämään vahvuuttaan.
Kilpailu alkoi poikkeuksellisissa oloissa, sillä torstaina katsoja kuoli salamaniskussa. Daly pelasikin ensimmäisen kierroksen kolme viimeistä reikää perjantaina aamulla.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen hän oli kolme alle parin, vain kaksi lyöntiä kärjestä. Se oli kelpo suoritus yhdeksänneltä varasijalta nousseelle pelaajalle.
Toisen kierroksen jälkeen Daly oli jo kahdeksan alle parin, ja yleisö alkoi kiinnostua kilpailun johtajasta. Kuka oli tämä vaalea ja pulska nuorukainen, joka löi pallon avaruuteen asti?
Korona-aikana tuntuisi oudolta, jos pelaajat heittäisivät ylävitosia katsojien kanssa. Daly teki niin muutaman katsojan kanssa, ja siitä tulikin hänen tavaramerkkinsä.
Golfnousukas osasi ottaa ilon irti turnauksessa joka tavalla. Hän sai kutsun lauantaina Indianapolis Coltsin jalkapallo-otteluun ja meni lajin suurena ystävänä mielellään paikalle. 48 000 hengen katsomo huusi villisti, kun Daly esiteltiin pelin tauolla.
(Juttu jatkuu kuvan alla) 
"Koko viikko yhtä hullunmyllyä"
Moinen höykytys ja pikakuuluisuus sekoittaisivat monen urheilijan pään, mutta Dalyn taso säilyi vaativana päätöspäivänäkin. Daly oli elementissään varsinkin pitkillä par vitosilla, joissa hän teki eaglen, kymmenen birdietä ja viisi paria.
Kentän 35 000 katsojan silmät olivat nauliintuneet Dalyyn, kun hän upotti kahden metrin voittoputin. Voitto irtosi kolmen lyönnin erolla Bruce Lietzkeen.
– Kaikki kävi niin äkkiä. Koko viikko oli yhtä hullunmyllyä.
– Luulisi, että siinä hötäkässä, kun nimeni komeili majorin tulostaulun kärjessä, en olisi saanut edes nukuttua. Mutta nukuin joka yö kuin pieni lapsi.
Siinä taisi olla Dalyn salaisuus. Hän ei hätkähtänyt mistään. Hän oli vain arkansasilainen punaniska, joka oli yllättäen päässyt kisaan mukaan ja lähtenyt lyömään palloa niin kuin aina ennen.
Siitä turnauksesta lähtien Daly oli julkisuuden henkilö, jonka tekemisistä on riittänyt raportoitavaa.
Ei mikään kohtuullisuuden kansikuvapoika
"Minun elämäni ei ole ollut ihan tavanomainen.
Olen matkustanut kuudella mantereella ja voittanut golfkilpailun viidellä mantereella.
Synkinpinä aikoina join ihan jokusen drinkin, kävin muutaman kerran ensiavussa ja katkaisuhoidossakin.
Olen romuttanut hotellihuoneita, taloja ja autoja.
Olen hävinnyt uhkapeleissä muutaman omaisuuden.
Elän kevytkokiksella, kevytsavukkeilla ja fanieni tuella.
Olen painanut 145 kiloa ja laihtunut kolmessa kuukaudessa yli 30.
Olen ollut naimisissa neljästi.
En taida olla kohtuullisuuden kansikuvapoika."
Näin John Daly kuvailee itseään elämäkertateoksessa Elämäni, raffista raffiin (Talentum).
(Juttu jatkuu kuvan alla) 
Ei epäilystäkään, Daly on kävelevä riippuvuuskokoelma. Jos joku monista addiktioista on ollut hetken aikaa "telakalla", muiden osuus on kasvanut. Kun viinan juonti loppui, hän addiktoitui suklaaseen.
Daly kertoi kirjassa tuhlanneensa uhkapeleihin 40–50 miljoonaa euroa 12 vuoden aikana.
– Valtaosa ihmisistä olisi kuukauden kännissä siitä määrästä, jonka minä yleensä join joka päivä ennen päivällisaikaa.
Yliopiston golfvalmentaja kertoi Dalylle, että hänen on pudotettava 107 kilostaan 30 päästäkseen mukaan joukkueeseen. Daly keksi oman dieetin: hän vaihtoi oluen viskiin eikä syönyt mitään. Hän alkoi tupakoida, että ruokahalu kaikkoaisi.
– Mutta tupakka-popkorni-viski-dieettini toimi. Kilot lähtivät. Jouluun mennessä olin laihtunut 30 kiloa. Minun olisi kai pitänyt kirjoittaa laihdutuskirja.
Onko se sittenkään niin hauskaa?
Dalystä on kymmeniä hauskoja tarinoita. Tosin hauskuus ja traagisuus ovat pikkuserkkuja, jotka tapaavat silloin tällöin.
Tarinoissa on synkkä pohjavire, joka tulee esille esimerkiksi dokumenttielokuvassa John Daly – Golfin kapinallinen.
Daly pelaa hirvittävässä krapulassa ja odottaa hellekelissä lyöntivuoroaan paksu toppatakki päällä. Kädet tärisevät niin paljon, ettei hän pysty juomaan kunnolla kevytkokistaan.
Riippuvuuksien maailmaan vajonneiden urheilijoiden päälle lankeaa usein erikoinen ihailun sädekehä. Hänellä on oltava valtava fysiikka, että hän pystyy tuohon! Miten hyvä hän voisikaan olla, jos hän pysyttelisi selvänä!
Esimerkiksi Matti Nykäsen, Jere Karalahden ja Marko Jantusen toilailuille naureskellaan. On niin hupaisaa hehkuttaa krapulaisen mäkihyppääjän leiskautusta hernerokkasumuun, vaikka kyse on järjettömästä, hengenvaarallisesta tempusta. Heh heh, hän pelasi jääkiekkoa päihtyneenä.
Suhtauduttaisiinko heihin samalla pohjavireellä, jos he eivät sattuisi olemaan niin lahjakkaita ihmisiä omalla alallaan eli urheilussa?
Päihderiippuvaisia menestyjiä on joka elämänalalla. Eikä urheilu ole poikkeus.
Näistä päihteisiin kallellaan olevista urheilijoista tekee kiinnostavia se, että he tasapainoilevat hyvän ja pahan rajalla.
John Dalystä voisi todeta kuin Vaahteramäen Eemelistä: "Voi herranjestas, minkälainen lapsi oli hän! On hyvä ettei Eemeleitä ole enemmän.
Hyvä että Daly on olemassa, mutta hyvä ettei heitä ole enempää.
"En kunnioita mitään muita sääntöjä kuin golfin"
On Dalyn elämäntavoista mitä mieltä tahansa, hän on yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista golfaaijsta.
Daly tosin on myöntänyt, että hän laiskistui vuoden 1991 yllättävän PGA-voiton jälkeen. Menestystä toki tuli, mutta ei niin paljon kuin silloin olisi voinut odottaa.
Vaikka Daly on luonnonoikku, äärimmäiset elämäntavat kenties verottivat liikaa.
Hän voitti toisen major-kisansa vuonna 1995 Open Championship -kisassa. Korkein maailmanlistan sijoitus (23.) tuli vuoden 2005 lokakuussa.
Daly on tyyppiä, joka kaipaa tekemistä. Hän on levyttänyt omaa musiikkia, tehnyt hyväntekeväisyyttä, tehnyt viinibisnestä ja lanseerannut oman urheiluvaatebrändin.
Hän pelaa silloin tällöin pienempiä turnauksia ja nauttii edelleen yleisön huomiosta, vaikka ylävitoset fanien kanssa ovatkin pandemia-aikana kiellettyjä.
Tai voi olla, ettei Daly koronavirussäädöksistäkään juuri edes välittäisi.
– En kunnioita mitään muita sääntöjä kuin golfin, Daly on todennut.
Dokumentti John Daly - golfin kapinallinen nähtävissä cmore.fi-suoratoistopalvelussa.