Riikka Tuomi näki 20 vuoden ajan millaista on olla nainen päihteidenkäyttäjien maailmassa. Nyt hän peräänkuuluttaa parempia tukimuotoja ja naisten tarpeiden parempaa huomioimista päihdekuntoutuksessa.
Kun Riikka Tuomi kulki Ikea-kassien kanssa ympäri kaupunkia kodittomana, mietti hän päättävänsä oman elämänsä. Lapsuudessa Tuomi eli alkoholistiperheessä, ja hän itse alkoi hyvin nuorena itsekin käyttämään alkoholia ja muita päihteitä.
Päihteidenkäyttäjän elämää oli kestänyt yli 20 vuotta. Nyt hän oli jäänyt yksin, eikä kukaan avannut ovea. Hänen mielenterveytensä oli järkkynyt siihen pisteeseen asti, että vaihtoehtoja oli vaikea nähdä.
– Joudun psykoosiin ja ajattelin, että tapan itseni, menen junan alle.
– Mutta jotenkin tuli semmoinen pieni toivon kipinä, että haluan elää ja jos tässä olisikin jokin mahdollisuus päästä eroon päihteistä.
Hän ei hypännytkään junan alle vaan matkusti junalla isänsä luokse. Tuomi hakeutui vertaistukeen, jonka avulla onnistui raitistumaan.
– Ei se ollut helppoa. Piti olla pitkää pinnaa ja oikeasti haluta sitä, jos kolme kuukautta näet pelkkiä painajaisia joka yö ja heräät omaa itkuun ja huutoon.
– Mutta se oli paikka, missä tunsin kerrankin, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen ja ne ihmiset oikeasti tietävät, mitä olen kokenut.
Naiset kääntyvät toisiaan vastaan
Nyt viisi vuotta raitistumisensa jälkeen Tuomi työskentelee kokemusmentorina Supernovat-hankkeessa, jonka päämääränä on haavoittuvassa asemassa olevien naisten auttaminen. Naistenkartano ry:n ja Vailla vakinaista asuntoa ry:n yhteishankkeessa naisille tarjotaan vertaistukea matalalla kynnyksellä.
Päihdemaailmassa naiset ovat usein alisteisessa asemassa, ja ajautuvat usein riippuvaisiksi miehistä. Tuomikin on joutunut esimerkiksi oman poikaystävänsä vangiksi, mutta silti irrottautui päihdemaailmasta vasta jäätyään yksin poikaystävän jouduttua vankilaan.
– Minun oli äärimmäisen vaikea myöskään luottaa naisiin. En ymmärrä, miksi me siellä käyttäessä luotetaan niihin miehiin, ketkä pahoinpitelee meitä ja emme luota toisiin naisiin, Tuomi sanoo.
– He eivät ehkä oikeasti ole tehneet mitään pahaa, mutta se maailma luo sinustakin semmoisen, että saat sitä sisäistettyä naisvihaa. Se on vielä karrikoidumpi kuin tämä yhteiskunta muutenkin.
Lääkkeettömällä hoidolla ongelmien alkulähteelle
Tällä viikolla järjestetyssä SuomiAreenassa Tuomi oli puhujana keskustelussa, jossa pohdittiin lääkkeettömän päihdehoidon tulevaisuutta. Lääkkellinen korvaushoito on hyvä vaihtoehto monelle päihteidenkäytöstä toipuvalle, mutta muun hoidon tarjonnasta ollaan huolissaan.
Tuomen mukaan vertaistuki, terapia ja muut lääkkeettömät, toipumiseen tähtäävät tukimuodot voivat olla korvaushoitoa tehokkaampia. Silloin päästään hoitamaan ongelmien juurisyitä, eikä vain oireita.
6:03
– Ihmisellä on tosi suuri tarve tulla hyväksytyksi, ja sitähän olin etsinyt koko elämäni, sen vuoksi nuoruudessakin olin lähtenyt päihdepiireihin ja muuhun villitykseen mukaan.
Korvaushoidoilla voidaan auttaa pelkästään opioidiriippuvaisia henkilöitä, vaikka amfetamiini on yksi yleisimpiä päihteitä Suomessa kannabiksen jälkeen. Tuomi pitää käsittämättömänä, että amfetamiiniriippuvaista hoidetaan opioidilääkityksellä, josta pahimmillaan seuraa riippuvuus uuteen aineeseen.
Naisille suunnattuja palveluita on vähän
Päihdeongelmiin ei ole olemassa helppoja ratkaisuja, mutta resurssien lisääminen olisi Tuomen mielestä yksi tärkeimmistä. Suomessa esimerkiksi naisille suunnattuja hoitopaikkoja on vähän ja niihin on vaikea päästä.
– Naiset ovat usein tosi traumatisoituneita ja monet meistä naisista on todella läheisriippuvaisia, Tuomi kuvailee.
– Rupeamme luomaan niitä suhteita siellä katkolla, ehkä lähdetään katkolla yhtäkkiä parisuhteessa ja lähdetään taas käyttämään. Tarvitsemme [naisille suunnattuja] tiloja, että pääsemme rauhassa käsittelemään ja ymmärtämään niitä traumoja.
7:48
Tuomen mielestä naiset kantavat usein sisällään suurta häpeää. Kun näkee muita naisia, jotka ovat olleet samassa tilanteessa, voi häpeästä hiljalleen päästää irti.
– Tuntuu, että meillä naisilla on hirveän määrä häpeää olla esimerkiksi päihteitä käyttävä äiti, vankilassa oleva äiti tai muuten vaan naisena rikoksentekijä ja päihteidenkäyttäjä, vaikka tässä yhteiskunnassa meidän pitäisi olla pullantuoksuista kotiäitejä.
– Se on jo murtunut vähän, mutta emme me kuitenkaan ole oikeasti vielä tasa-arvovaltio emmekä ole päässeet vielä patriarkaalisesta järjestelmästä täällä, siihen on pitkä matka vielä.