USA 1997. Ohjaus: Taylor Hackford. Käsikirjoitus: Jonathan Lemkin, Tony Gilroy. Perustuu Andrew Neidermanin romaaniin. Kuvaus: Andrej Bartkowiak. Leikkaus: Mark Warner. Tuotanto: Arnold Kopelson, Anne Kopelson. Pääosissa: Keanu Reeves, Al Pacino, Charlize Theron, Jeffrey Jones, Judith Ivey, Connie Neilsen.
Ohjaaja-tuottaja Taylor Hackfordin epätasaisen ja harvakseltaan elokuvia tuottaneen uran ehein työ on Paholaisen asianajajaa edeltänyt psykologinen trilleri Dolores Claiborne. Uran varrelle mahtuu myös siirappinen kassamagneetti Upseeri ja herrasmies sekä tanssia, suurvaltapolitiikkaa ja romantiikkaa tihkuva Valkeat yöt. Molemmat työt jäivät sisällöllisesti köyhiksi ja Hollywoodin tuttuja kaavoja mukaileviksi. Vasta Dolores Claiborne vakuutti, että Hackford osaa ohjata tiivistunnelmaista ja näyttävää draamaa.
Paholaisen asianajajan perustarina on moraalipsykologinen. Kevin Lomax (Keanu Reeves) on nuori huippujuristi pienessä floridalaisessa kaupungissa. Kun seksuaalisesta ahdistelusta syytetty ja mitä ilmeisimmin syyllinen koulunopettaja vapautetaan Lomaxin ansiosta, juristin omatunto alkaa kolkuttaa. Soimaavaa omatuntoa lievittää unelmainen työtarjous New Yorkista. Tarjouksen takana on mystinen, pelottava ja ihmisiä armotta manipuloiva John Milton (Al Pacino). Itse Saatana. Paholainen rupeaa kietomaan Lomaxia pauloinsa ja taivaallisissa merkeissä alkanut newyorkilainen luksuselämä alkaa luisua yhä lähemmäs helvettiä. Oman edun ja moraalisesti oikeiden valintojen välistä henkien taistoa käydään pitkään.
Paholaisen asianajaja on niin perin kummallinen elokuva, että siitä on vaikea olla selkeästi jotakin mieltä. Elokuva alkaa kuin mikä tahansa oikeussalidraama. Sitten yllättäen ruvetaan väläyttelemään satiirisia viittauksia paholaiseen, ja loppua kohti kauhuelokuvista tutut muuttumisleikit tavallisista ihmisistä hirviöiksi saavat aina enemmän jalansijaa. On siis moraalidraamaa, kauhuelokuvien valepukuisia demoneja ja mustaa komediaa. On mahdotonta sanoa, milloin Hackford yrittää olla vakavissaan vai yrittääkö milloinkaan? Useimmat hirviökohtaukset kytkeytyvät Lomaxin nuoreen vaimoon (Charlize Theron), jonka mielenterveys alkaa järkkyä. Ovatko demonit vain herkän vaimon mielikuvituksen tuotetta? Sekin vaikuttaa mahdolliselta. Loppuratkaisua paljastamatta sanottakoon sen verran, että elokuvan loppupuoli on visuaalista mannaa, oltiin sen sisällöstä sitten mitä mieltä tahansa.
Tyylillinen sillisalaatti on eittämättä yllätyksellinen. Toisinaan pöyristyttävän lapsellinen ja välillä jännittävä. Al Pacino Saatanana ja juristeista koostuvan pahan valtakuntansa johtajana on maneereineen huikea. Tunneskaalaltaan rajoittunut näyttelijä Keanu Reeves istuu myös yksitotiseen osaansa. Juonen kannalta merkittävä pieni rooli kuuluu Judith Iveylle, joka näyttelee Kevin Lomaxin hartaan uskonnollista äitiä. Sisällöltään Paholaisen asianajaja on hyvän ja pahan kamppailu. Toteutukseltaan se on hyvien ja huonojen ainesten taisto, joka päätyy kolmen tähden arvoiseen keskivertotulokseen.