Pahoinvointi on lisääntynyt kouluissa 2000-luvulla. Sekä tytöt että pojat uupuvat, mutta kärjistettynä uupumus ajaa monet pojat syrjäytymisen polulle vastustamaan yhteiskuntaa ja sen vaatimuksia, kun taas monet tytöt omaksuvat yhä lisääntyneet vaatimukset ja palavat loppuun niitä täyttäessään.
Opiskeluaikaa halutaan lyhentää ja työuria pidentää, mutta tavoitteen täyttyminen näyttää yhä epätodennäköisemmältä, kun yhä useammat nuoret uupuvat ja putoavat kelkasta kokonaan. Suomessa jo opiskeluaikaan liittyy lisääntyvää pahoinvointia, sanoo professori Katariina Salmela-Aro.
Salmela-Aro kertoo, että pojat ja tytöt uupuvat, mutta yleensä uupumus näkyy eri tavalla. Poikien uupumus näkyy stressin lisäksi erityisesti negatiivisena suhtautumisena koulunkäyntiin ja opiskeluun.
– Useat pojat, jotka ovat tällaisessa tilanteessa, eivät näe hyötyä tai merkitystä koulussa ja heidän on vaikeaa yhdistää, mitä hyötyä koulusta on myöhemmän elämän kannalta. Kiinnostus on muualla. Kaveripiirissäkin on rooleja, joissa koulu ei ole se juttu, Salmela-Aro selittää.
Jos kehitys jatkuu uupunut voi alkaa kohdistaa negatiivisia tunteitaan muihinkin instituutioihin kuin kouluun ja laajemmin yhteiskuntaan, Salmela-Aro kertoo. Silloin puhutaan jo uupumisesta lähtevästä syrjäytymiskehityksestä.
Samalla, kun uupumus syrjäyttää yhä useampia poikia, tytöillä pitkään jatkanut uupumus johtaa yhä useammin keskinäiseen kilpailuun, ylisuorittamiseen, burn outiin ja masennukseen.
– Uupuneet tytöt kokevat riittämättömyyttä ja uupumus ennustaa masennusta. Kaveripiiri voi vielä tukea sitä märehtimistä ja kilpailua.
"En saanut lopulta enää tehtäviä tehtyä"
Jyväskyläläinen Eveliina on kokenut burn outin ammattikorkeakouluaikana. Hän oli ollut aina hyvä koulussa eikä opiskelu tuntunut kuluttavalta. Kaksoistutkinnon suorittaminen tuntui aikanaan helpolta.

