Päästökauppa puhutti eduskunnassa

Hallitus pitää ehtona päästökauppajärjestelmän aloittamiselle Suomessa sitä, että kauppa käynnistyy EU-direktiivin mukaisesti Euroopan unionin alueella. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) mukaan hallitus haluaa varmistua siitä, että merkittävä enemmistö EU:n jäsenmaista aikoo aloittaa päästökaupan vuoden 2005 alussa. Pekkarinen esitteli tänään eduskunnalle päästökauppaa koskevan lakiesityksen.

Keskustelussa kannettiin huolta päästökaupan vaikutuksesta kuluttajien maksamaan sähkön hintaan ja teollisuuden kilpailukykyyn. Suomessa kaupan piiriin tulee noin 500 laitosta ja 150 yritystä, jotka edustavat suuria polttolaitoksia sekä teräs-, mineraali ja metsäteollisuutta. Ulkopuolelle jäävät mm. liikenne, eräät teollisuudenalat kokonaisuudessaan, maatalous sekä pienempimuotoinen energiantuotanto.

Ensimmäinen päästökauppakausi on vuosina 2005-2007. Tälle kaudelle jokainen järjestelmään kuuluva laitos saa päästöoikeudet, joiden jako on hyväksyttävä komissiossa. Päästöoikeuksilla on sen jälkeen mahdollista käydä kauppaa. Suomen jakosuunnitelmassa esitetään, että päästöoikeuksia jaettaisiin vuodessa 45,3 miljoonaa tonnia.

Pekkarisen mukaan suomalaiset yritykset selviytyvät ensimmäisestä kaudesta vaivoitta, vaikka Suomesta tuleekin kaikella todennäköisyydellä jo tällöin päästöoikeuksien netto-ostaja. Toinen päästökausi 2008-2012 eli niin sanottu Kioton sitoumuskausi on jo selvästi haastavampi. Tuolloin kaikkein kasvihuonekaasujemme keskimääräiset päästöt saavat olla korkeintaan vuoden 1990 tasolla. Viime vuonna raja ylittyi 17 prosenttia. Enimmillään päästöjen vuotuinen leikkaustarve vuosina 2008-2018 on lähes kymmenen miljoonaa tonnia.

Yritysten omat energiankäyttöön liittyvät uudistukset ja uusi ydinvoimala eivät siihen riitä, vaan yritykset joutuvat ostamaan päästöoikeuksia muilta EU:n alueen yrityksiltä. Jos Kioton sopimuspöytäkirja saadaan voimaan, kauppaa voidaan käydä myös EU:n rajojen ulkopuolella.

Toimeenpano vaatii harkintaa

Pekkarinen luonnehti Suomen tavoitetta pudottaa kasvihuonepäästöt vuoden 1990 tasolle kovaksi. Vuonna 1990 Suomi oli syöksymässä lamaan, eikä teollisuus tarvinnut huippumääriä energiaa.Taakanjaosta on kuitenkin pidettävä kiinni. Ympäristöministeri Jan-Erik Enestamin (r.) mielestä ei ole ollenkaan selvää, että Suomen velvoite olisi muihin EU:n jäsenmaihin verrattuna poikkeuksellisen raskas. Hän korosti, että Kioton pöytäkirjan voimaantulo olisi Suomen edun mukaista. Kioton tavoitteita pidettiin eduskunnan käymässä keskustelussa oikeansuuntaisina, mutta päästökauppa kohtasi myös arvostelua. Monet puhujat halusivat vähintäänkin sen toimeenpanolle siirtymäaikaa, koska EU:n tärkeimmät kilpailijat eivät ole tulossa mukaan järjestelmään.

Hallitus on varautunut tarkkailemaan ainakin muiden EU:n jäsenmaiden mukaantuloa sillä, että päästökauppalaki pannaan voimaan valtioneuvoston asetuksella. Vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilä oli valmis hylkäämään koko päästökauppaesityksen, jotta asiasta voitaisiin käydä uudet neuvottelut EU:n sisällä. Hänen mukaansa kauppa nostaisi huomattavasti kotitalouksien sähkölaskua ja huonontaisi paljon sähköä käyttävän suomalaisen perusteollisuuden kilpailuasemaa. Esa Lahtela (sd.) uskoi päästöistä piittaamattomien maiden hyötyvän siitä, että Suomi on "ristoreipas" ja työntää nokkansa joka asiaan etunenässä. Hanna-Leena Hemming (kok.) toivoi, ettei Suomi ryhdy noudattamaan EU-direktiiviä tapansa mukaan "ensimmäisenä ja käsi lipassa". Sari Sarkomaa (kok.) epäili, että EU:n yksipuolinen sitoutuminen asiaan voisi itse asiassa lisätä päästöjä. Tuotantoa siirtyisi maihin, joissa ei ole rajoituksia.

Venäjän aikeita vaikea ennustaa

Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Pentti Tiusanen (vas.) vertasi Kioton sopimuksen arvostelijoiden näkemyksiä Titanicin kansimatkustajien levollisuuteen. Hänen mielestään olisi huono viesti kaikille muille maille, jos Suomen bruttokansantuotteen pienen osan sijoittaminen Kioto-prosessiin nostaisi meillä suuren äläkän.

Keskustelussa kannettiin huolta myös Venäjän roolista. Maa ei ole ratifioinut Kioton sopimusta, mikä olisi edellytys sen voimaantulolle. Enestam sanoi keskustelujensa venäläisten kollegoiden kanssa antavan aihetta pieneen optimismiin. Investointeja tuova ratifiointi olisi Venäjän kannalta taloudellisesti järkevää.

Vihreiden Osmo Soininvaara piti huolta Venäjän, Kiinan tai Brasilian jäämisestä järjestelmän ulkopuolelle täysin aiheettomana, koska mukaantulo on niille erittäin kannattavaa. Maat saavat varsinaisen vientituotteen siitä, että ne voivat myydä päästöoikeuksia.

Eduskunta jatkaa päästökauppaa koskevaa lähetekeskustelua vielä torstaina, jotta asiasta mietinnön tekevä, parhaillaan Moskovassa vieraileva talousvaliokunta ehtii siihen mukaan.

Vihreillä tiukka päästötavoite

Vihreä eduskuntaryhmä arvostelee hallituksen päästökauppaesitystä siitä, ettei se vähennä riittävästi kivihiilen polttoa. Tänään jättämässään rinnakkaislakialoitteessa vihreät esittävät, että päästöjä rajoitettaisiin jo alusta lähtien ns. sovituskertoimella. Tiukimman kertoimen saisivat kivihiiltä käyttävät lauhdevoimalaitokset. Vihreät vähentäisivät kaiken kaikkiaan hiilidioksidipäästöjä viisi prosenttia eli 2,3 miljoonaa tonnia vuodessa enemmän kuin hallitus esittää. Tämä veisi Suomea lähemmäksi Kioton tavoitetta.

Lisäksi vihreät huutokauppaisivat päästökauppadirektiivin sallimalla tavalla viisi prosenttia päästöoikeuksista. Hallitus aikoo jakaa kaikki oikeudet ilmaiseksi toiminnanharjoittajille kaudella 2005-2007. Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja, entinen ympäristöministeri Satu Hassi katsoi hallituksen suunnittelevan kivihiiltä polttavien voimayhtiöiden tukemista verovaroin. Kun uudelle ydinvoimalaitokselle on saatu lupa, unohtui hänen mukaansa eduskunnan hyväksymiin ns. risupakettiponsiin kuuluva tavoite kivihiilen käytön vähentämisestä.

(MTV3-STT)

(Seitsemän uutiset 20.04.2004).